Ässä hässäkkä

Kuulumisia

2012-03-06T05:34:00.000-08:00

Niinpä se kevät taas tulee, pihalla on valoisaa vielä iltakuudelta ja tiet muistuttaa luistelurataa. Läheisessä metsässä ei onneksi ole niin liukasta, siellä kävellään sitten vähän reippaammin kuin tiellä. Tiellä sen sijaan on niin liukasta, että kun päästään takaisin kotiin ja Ässältä otetaan panta pois, saa Ässä kunnon hepulit. Koko lenkin ajan kun pieni on joutunut pidättelemään menohalujaan, niin pakko ne energiat on jossain riehua... Höntti.

Tänään käytiin hakemassa 5m liina mikä laitettiin Ässän valjaisiin kiinni. Pieni sai pitkästä aikaa mennä vähän vapaammin, ja voi sitä onnea! Kierreltiin yhtä isompaa parkkipaikkaa pari kertaa ympäri ja siinä matkalla Ässä yhtäkkiä pyörähti lumihankeen kierimään. Pienestä se tulee onnelliseksi.

Jalasta sen verran, että se leikataan tänä vuonna. Ihanne olisi, että odotellaan nyt lumien sulamiseen asti. Saikku aikakin sujuisi hyvin, kun ei tarvitsisi pihalla liukastella. Loppukesästä sitten kun jalka on luutunut ja haavat parantuneet, pääsisi Ässä veteen jumppaamaan. Ässä ei oireile polveaan nyt ollenkaan, eli siinä mielessä meillä on hyvin asiat kun voidaan venyttää sen leikkauksen ajankohtaa vähän myöhempään. Päivä kerrallaan kuitenkin mennään.

Aamulta vähän kuvia, Ässällä oli lenkillä mukana nauravat nakit.

Kuvia

2012-02-18T07:55:00.001-08:00

Kuvia tältä aamulta, Ässä pieni ruttunaama, kukkulan kuningas. ♥

Hyvää Ystävänpäivää!

2012-02-14T08:07:00.000-08:00

Ässän jalasta on vaikea sanoa mitään varmaa tällä hetkellä. Hihnalenkkejä tehdään, pikkuhiljaa ollaan pidennetty matkaa.Vältellään liukkaalla kulkemista ja hyppimistä. Hyvin riittää pikkukaverilla virtaa, eikä päällepäin näytä mitenkään kipeältä.Välillä saattaa unien jälkeen vähän aristaa sitä oikeaa jalkaa, mutta se vetreytyy hyvin nopeasti eikä Ässä ole enää ontunut. Toistaiseksi mennään päivä kerrallaan, ei tässä oikein muutakaan voi.

Viime viikolla pikkukaveri oli vähän korjannut meidän sohvaa. Korjausurakka huipentui eilen päivällä. Tuhosta päätellen, Ässällä on ollut hurjan hauskaa. Ässä oli repinyt keskeltä sohvaa kaikki pehmusteet irti, pureskellut ne pieneksi silpuksi ja ripotellut pitkin asuntoa. Taitava! Ässä passitti omistajat siis sohvaostoksille, ja olohuoneessa nököttääkin nyt tällä hetkellä uusi, hienompi ja isompi sohva. Ässä on nukkunut siinä sohvalla niin tyytyväisen näköisenä, että toivotaan uudelle sohvalle parempaa ja ehjempää elämää.

Välillä on vähän tuntunut että Ässän (ja meidän) pää hajoaa, kun Ässä ei pääse kunnolla liikkumaan. Eipä minkäänlainen aktivointi voi ikinä voittaa kunnon riehumista ja juoksemista, mutta hyvin on pärjätty. Kekseliäisyyttä ja hyviä hermoja on tarvittu, mutta hyvin tyytyväiseltä Ässä vaikuttaa vaikkei pääsekkään riehumaan vapaana. Ollaan autoiltu paljon, kävelty uusissa paikoissa ja tehty rauhallisia lenkkejä pihalla. Hyvin sielä ulkona saa aikaa kulumaan, vaikka löntystelläänkin rauhassa. Pikkupojalla on myös paljon hyviä leluja, niitä kelpaa retuuttaa ja etsiä vaikeistakin piiloista.

Ässä, pieni allerginen kulinaristi on myös löytänyt uusia herkkuja. Ässä pystyy syömään niitä racinelin denticks kasvistikkuja, näkkäriä, fetajuustoa ja broilerin sydämiä. Varsinkin sydämet ja feta on pikkupojan herkkua ja Ässä tekeekin mitä vain saadakseen niitä. Diktaattori omistajat tosin säännöstelee sitä fetajuuston syöntiä, reppana joutuu tyytymään aina vain muutamaan pieneen palaan. Sydämet on hyviä nameja mm. kongin sisälle, juuri oikean kokoisia eikä ne keitettynä ja huuhdeltuna enää likaa lattiaa, eikä edes haise. Nam nam.

Loppuun tältä päivältä Ässän ystävänpäivätervehdys kuvia. Huomatkaa Ässän uudet, hienot vaaleanpunaiset tarratatuoinnit.

Polvivammaa

2012-01-24T07:51:00.000-08:00

Pari viikkoa sitten, Ässä ontui pitkän metsälenkin jälkeen. Ontui siis vasta kun oli ollut levossa vähän aikaa. Jalka vetreytyi aina hyvin nopeasti kun vain käveli rauhassa ja ontuminenkin katosi jo seuraavan päivän aamuna. Toissa viikonloppuna käytiin taas metsässä riehumassa ja sen jälkeen ontuminen paheni niin paljon että Ässä linkkasi kolmella jalalla eikä laittanut painoa ollenkaan oikealle takajalalleen. Ontuminen alkoi taas parantua päivän sisällä, mutta meitä jäi vaivaamaan se niin kuskattiin Ässä eläinlääkäriin. Epäilyksenä siis oli, että Ässällä olisi oikeassa takajalassa joku isompi lihasrevähdys tmv. Lääkärissä ei todetttu pintapuolisella kopeloinnilla mitään vikaa koko koirassa. Päätettiin sitten kuvata pikkukaveri, saisi ainakin mielenrauhan kun tietäisi että kaikki mahdollinen olisi tutkittu. Hyvä että kuvattiin. Vasta kun Ässä makasi selällään kuvauspöydällä, huomasi eläinlääkäri että oikea polvi oli turvoksissa. Ässältä kuvattiin selkä, lonkat ja oikea polvi. Kaikki kuvat näytti hyviltä, lukuunottamatta sitä oikeaa polvea jossa oli "jotain".

Reppana oli aivan surkeassa kunnossa kuvauksen jälkeen. Sai herätepiikin ja käveli itse autoon, mutta kotona oli aivan tokkurassa. Reppana törmäsi muutaman kerran seinään kun käveli niin horjuvasti. Ässä parka myös paleli, koko koira korvia ja huulia myöten oli kylmä. Käärittiin pikkupoika vilttiin ja pidettiin koko ajan kainalossa nukkumassa, niin Ässä pysyi lämpimänä. Yöllä Ässä heräsi ensimmäisen kerran kunnolla ja suostui samantien juomaan ja syömäänkin vähän.

Pari kuvaa pienestä tokkuraisesta pokkerista

Lääkkeen antaminen sujuu hyvin, lääke on nestemäistä ja laitetaan suoraan ruiskulla Ässän suuhun. Kiltisti istuu ja odottaa paikoillaan että ruisku on tyhjä, saa sen jälkeen aina palkkioksi juustoa.

Tässä on Ässän röngenkuvat; oikea polvi, lanneranka ja lantio. Kuvia on pienistetty alkuperäisistä, eli kuvat ei ole tässä niin tarkkoja.

Eilen, eli maanantaina käytiin sitten ortopedillä selvittelemässä että mitä ihmettä siinä polvessa on. Diagnoosi tulikin sitten hyvin nopeasti : Oikeassa polvessa osittainen eturistisidevamma. Eturistiside on siis osittain poikki. Ässä on tällä hetkellä aika tujulla tulehduskipulääkekuurilla, kunhan polvesta saadaan neste pois ja kipulääkekuuri loppuu, nähdään leikataanko pikkukaverin jalka heti vai vasta tulevaisuudessa. Jos ontuminen jatkuu vielä parin viikon päästä, leikataan eturistiside heti. Jos Ässän polvi ei vaivaa, odotellaan niin kauan että polvi oireilee. Oireilematonta polvea on turha leikata. Vaikea heittää mitään arviota, pärjääkö Ässä vielä pari vuotta ilman leikkausta vai tarvitseeko sen heti. Sen näkee sitten kun näkee. Tällä hetkellä ei siis oireile ollenkaan.

Nyt Ässällä on hoitona toistaiseksi vain kevyt liikunta. Hyppimistä, riehumista ym. pitää välttää. Saatiin paljon vinkkejä takapään lihaksiston vahvistamiseen ja niitä nyt noudatetaan. Terveestä, vasemmasta polvesta saattaa myös napsahtaa eturistiside jossain vaiheessa, eli nyt on todella tärkeä huolehtia että Ässän lihaskunto pysyy hyvänä.

Nuoren energisen boksun kanssa on vähän haastavaa, kun liikkumista ja riehumista pitää rajoittaa... Kaikenlainen muu puuhastelu onkin nyt tärkeää. Tänään käytiin väsyttämässä Ässä eläinkauppakierroksella. Ensin käytiin mustissa&mirrissä puruluuostoksilla ja Ässä kävi siinä samalla vähän tutustumassa erilaisiin häkkeihin ja tutki paikkoja. Seuraavaksi käytiin Woofsissa, josta haetaan aina Ässän ruoat ym. Woofsin omistajat on nähnyt Ässää ihan pienestä pitäen, ja hetki menikin sitten ihaillessa tuota meidän ruttuturpaa. On se vaan niin komea kaveri! Ässä löysi hyvin nopeasti sitten mieluisen lelun, vinkuvan kumisen kissalelun.

Nyt otetaan rauhallisesti, pihalla käydään vain rauhallisia kävelylenkkejä. Kyllä se siitä. Onneksi polvi on korjattavissa ja Ässän elämänlaatu pysyy hyvänä, se on tärkeintä. ♥

Tässä on vielä hyvä linkki koiran ristisidevammasta. Samassa linkissä on tietoa TPLO leikkauksesta, Ässän polvi leikataan kyseisellä menetelmällä sitten kun se leikataan. http://www.apexvet.fi/webclinic/Esa/koiran_polven_ristisiteen_repeamat.pdf

Kuulumisia

2012-01-12T10:13:00.000-08:00

Nyt vihdoinkin tuntuu talvelta, pakkasta on ollut kunnolla ja lunta tulee koko ajan lisää. Viikolla ei olla puuhattu mitään erikoista. Tiistaina käytiin aamupäivällä reippailemassa metsässä ja Ässä sai juosta vapaana. Ässä piilotteli keppejä, hakkasi niitä tassuillaan ensin lumikasaan ja sen jälkeen kaivoi ne esiin. Höntti. Pikkupojan naamakarvatkin jäätyi ensimmäistä kertaa tänä talvena, sellaista se on kun pakkassäällä kuola roiskuu!
Muuten päivät on sujuneet aika arkisesti, ulkoillaan ja lenkkeillään paljon vapaa-ajalla. Ässä rakastaa lumikasojen päällä kiipeilyä. Onhan se kivaa ensin istua nököttää ja odottaa lupaa, ja kun lupa tulee, Ässä syöksyy lumikasan huipulle. Ässän kanssa olisi kiva joskus kokeilla agilityä, osaa hyvin seurata kättä ja usein tasapainoillaankin metsässä kaatuneiden puunrunkojen, kivien, kantojen ym. päällä. Onpa meidän pikkupoika käynyt kiipeilemässä myös sotilasesteradallakin.

Viikonlopulle on suunitelmissa kelien mukaan ulkoilua ja mennään oikein ajan kanssa treenaamaan taas esine-etsintää. Esine-etsintä on aika nopeaa puuhaa ja sitä suuremmalla syyllä olisi nyt hyvä pitkästä aikaa ottaa harjoittelu oikein pitkän kaavan kautta. Viikonloppua odotellessa!

Kuvia tiistain metsälenkiltä.

2012

2012-01-05T07:16:00.000-08:00

Ässän joulu ja uusi vuosi sujui rauhallisissa merkeissä. Aatto aamuna pikkukaveri sai pari lahjaa; kumisen verkkopallon, kumisen solmunarun ja vinkuvan apinapehmon. Leluista on riittänyt riemua ja kumilelut vaikuttaa ainakin olevan todella kestäviä. Ässä sai lahjaksi myös lihaisia hirven luita ja koirakyltin joka on tällä hetkellä koristeena Ässän varustelaatikon kyljessä. Hirven luita Ässä ei valitettavasti tule enää syömään, pieni alkoi luiden jälkeen kutisemaan aivan vimmatusti, silmät vuoti ja tassuihin tuli aivan hirvittävän paljon hiivaa. Ässä on siis allerginen myös hirvenlihalle.

Jouluna täällä ei ollut lunta ollenkaan, jäätä vain. Joulupäivät meni siis pihalla liukastellessa, mutta onneksi uudeksi vuodeksi satoi sitten lunta. Ässä ei välittänyt raketeista juuri ollenkaan pihalla käydessä, lumipallot oli paljon mielenkiintoisempia. Ainoastaan puolen yön aikoihin kun rakettien pauke kuului sisällekin asti kunnolla, Ässä nousi uniltaan muutaman kerran kuuntelemaan möykkää mutta painui hyvin nopeasti takaisin nukkumaan.

Tähän väliin pari herkkutelukuvaa ja lumitilanne joulun aikoihin...

Viime päivityksen jälkeen ei olla oikeastaan puuhattu mitään erikoista. Muutamana päivänä käytiin vähän seikkailemassa uusissa jännittävissä paikoissa. Kotona ollaan leikitty ja vähän temppuiltukin. Ässä on myös saanut harrastaa yhtä mielipuuhistaan, eli tuhota erilaisia pahvirasioita, missä joulukarkkeja ja suklaita ym. pidetään.
Etsimisessä Ässä on edelleen aivan hai, taitava kuin mikä. Ollaan nyt pitkän aikaa treenattu esineruutua Ässän omilla leluilla siten että yksi lelu on aina yhdessä ruudussa/alueessa. Tuntuu vähän siltä, että homma on liian helppoa Ässälle kun lelut löytyy ihan muutamassa sekunnissa eli nyt jatketaan harjoittelua kolmella lelulla/ruutu ja ihan täysmittaisella alueella.

Tänään meillä on ollut vapaapäivä, eli lähdettiin heti aamusta oikein ajan kanssa pitkälle metsälenkille. Sää oli aivan mahtava, yksi aste pakkasta ja lunta satoi koko ajan. Ässä oli taas onnellisen näköinen kun sai juosta ja hepuloida metsätiellä pari tuntia. Ässä oli lenkin alussa niin riehakas, että päätettiin ottaa paljon luoksetuloja. Hyvin pieni riiviö totteli kesken hepuleidenkin, juoksi välillä jopa niin innolla suoraan eteen että saa nähdä kuinka mustelmilla meidän reidet tulee vielä olemaan...

Kuvia:

Söpöilyä

Sitten vähän isomman lumipallon tuhoamista...

Lisää söpöilyä

Ja lopuksi lumipallon metsästystä...

Hyvää Joulua!

2011-12-23T09:45:00.000-08:00

Ässä kera omistajiensa toivottaa oikein makoisaa joulua kaikille ♥

Joulukuun kuulumisia

2011-12-14T05:25:00.000-08:00

Ässä on muutamana päivänä ollut vähän ihmeissään kun oven takaa on kuulunut lahjapakettien rapinaa. Kovasta yrityksestä huolimatta, reppanaa ei huolittu paketointiapulaiseksi. Paketoituja lahjoja Ässä on saanut vähän haistella, niidenkin kanssa on kyllä saanut aika tiukasti valvoa ettei pieni vähän innostu maistamaan niitä paketteja... Onneksi lahjakaapista löytyy kaksi huonommin paketoitua pakettia joihin on vain mytätty paperia päälle, ne on Ässän omia paketteja jotka pieni saa sitten avata aattoaamuna. Pikku Ässä odottelee siis joulua kovasti, ja eipä siihen olekkaan enää kuin 10 päivää!

Jouluhöperötyimisen lisäksi ollaan käyty mustissa ja mirrissä ostoksilla. Ässä oli yhtenä päivänä onnistunut jotenkin vetämään varustelaatikosta vanhaat valjaansa alas ja järsimään ne neljästä kohtaa poikki. Onneksi, kaikista varusteista juuri ne valjaat oli ne mitkä oli muutenkin menossa vaihtoon. Kaupassa sovitettiin kaikki mahdolliset Hurtan valjaat läpi, eikä yhdetkään istuneet Ässän päällä hyvin. Pyöri, kiristi tai jostain kohtaa lörpätti. Onneksi myyjän avustuksella löydettiin TopCaniksen Grafico valjaat ja ne istui heti ensimmäisellä sovituksella täydellisesti. Valjaiden materiaali on pehmeä ja valjaat on pysynyt laadukkaan oloisina käytössäkin. Ainut miinus tulee heijastimien puutteesta, mutta heijastimien korvikkeeksi hommattiin Ässälle Orbilocin ledivalo. Valo on ollut paras ostos kyllä pitkään aikaan. Heijastimet tuntuu kuluvan meidän käytössä todella nopeasti, ja esim. Ässän heijastinhuivi on viime talvesta jo kulunut niin paljon että jossain vaiheessa tänä vuonna olisi pakko ostaa uusi. Valon kanssa ei tarvitse stressata sitä näkyykö pieni autoilijoille vai ei, varmasti näkyy! Ässäläiset suosittelee siis tätä valoa muillekkin karvakorville : http://orbiloc.com/orbiloc-safety-light

Ässä sai myös lellittynä poikana valita itselleen lelun kaupasta. Reppana ei ensin tajunnut että leluhyllyt on oikeasti täynnä leluja, mutta vingautettiin muutamia leluja niin johan se riemukin taas repesi... Pikkujoululahjana Ässä sai siis violetin mustekalavinkulelun, joka vinkuu mahasta ja jokaisesta lonkerosta. Mustekalan nimi on Örkki, ja Ässä osaa etsiä Örkin muiden lelujen seasta. Nokkela poika. Ässän osaa etsiä muitakin leluja nimen perusteella, mm. rengas, käärme, pallo ja possu on sellaisia.

Itsenäisyyspäivänä käytiin lähes tyhjässä keskustassa vähän kävelemässä, idea tosin oli parempi kuin itse toteutus. Ässä tohotti menemään innoissaan niin kovaa tahtia, että jouduttiin koko ajan pysähtymään ja hermothan siinä meinasi mennä kaikilla. Hetken tohottamisen jälkeen Ässä sitten rauhoittui sen verran että päästiin edes jotenkuten etenemään. On se niin jännittävää käydä uusissa paikoissa... Joulupyhinä käydään keskustassa uudestaan kävelyllä, melko varmasti jo paremmalla menestyksellä.

Pihalla ollaan leikitty paljon lumella, Ässä on supernopea poika ottamaan lumipalloja ilmasta. Ollaan pyöritelty myös lumiukko jonka Ässä on saanut tuhota. Lumiukon pyörittelemiseen kului aikaa minuutteja, kun taas tuhoamiseen Ässällä meni muutama sekunti...
Reppanalla on nyt taas vähän hiivaa. Ensin pienellä oli pari päivää mahapöpö, joka lähti kyllä yhtä sukkelaan pois kuin oli tullutkin. Sen jälkeen tuli sopivasti pihalle vielä plussakelit ja siihen kun yhdistää Ässän sammakkovarpaat niin... Pari päivää putsaillaan Malasebilla niin varpaat on taas kunnossa. Ässällä on kyllä niin leveät varpaat, että vaikka kuinka yrittää pyyhkiä pyyhkeellä ne välit hyvin, on aina joku kohta vähän kostea. Onneksi Ässä tuntuu pitävän siitä tassujen hiplaamisesta, eli varpaiden kuivaaminen ja hoitaminen sujuu todella helposti.

Kovasti pikkupoikaa kiinnostaa kaikki joulutarvikkeet. Joulukuuselle ei ole tässä asunnossa mitään järkevää paikkaa, joten hommattiin sellainen minikuusi koristeeksi. Sanomattakin selvää, että eräs valkoturkkinen koira ruskein merkein, oli erittäin kiinnostunut kuusenkoristeista.

Tänään aamulla käytiin metsässä taas vähän juoksentelemassa. Onneksi metsässä ei ollut liukasta vaikka muualla kyllä on. Tähän loppuun kuvia tältä aamulta. Lisää päivitystä tulee ennen joulua.

Ensilumi!

2011-11-28T04:19:00.000-08:00

Eilen satoi koko illan ajan lunta, ja siitähän se riemu sitten repesi. Ässä ei muuta tehnytkään kuin hepuloi pihalla. Pojat riehui ulkona illalla pari tuntia, lopputuloksena se että pappa oli aivan väsyksissä ja Ässällä taas olisi riittänyt virtaa riehumiseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Onneksi meidän viikko alkoikin tänään maanantaina vapaapäivällä, ja lähdettiin sitten pitkälle metsälenkille lumiseen maastoon.
Ässä sai koko lenkin ajan kunnon hepuleita. Siellä se pieni riiviö juoksi lumipallojen perässä ja kaivoi "lumihankeen" koloja minne piilotteli keppejään. Höpsö. Nyt kelpaa nukkua silmät rusinalla ja kuunnella omistajien jouluhöperöintiä.

Kuvia:

Päivän ulkoilukuvia

2011-11-20T05:41:00.000-08:00

Tänään käytiin taas metsässä juoksentelemassa. Tuttu metsälenkki olikin muuttunut aika paljon, puita oli kaadettu ja reitti sitten olikin vähän erilainen kuin ennen. Ässä nautti kun sai juosta uudenlaisissa maisemissa ja mikä parasta, niitä jäisiä keppejä oli vaikka kuinka paljon...
Kuvataan ihan tavallisella pokkarilla, ja hämärässä kuvista tulee tosi suttuisia. Muutama kiva kuva saatiin kuitenkin räpsäistyä eli tässä on tämän päivän ulkoilukuvat.

Pakkasta

2011-11-18T02:02:00.000-08:00

Ässä toivoo lunta. Muutaman kerran on lenkillä tullut vastaan jäätynyt lätäkkö, ja siitäkös on riemu revennyt... Ensin sen jään ympärillä pyöritään ja tuijotetaan mammaa/pappaa odottavasti, josko sen voisi rikkoa. Hetken päästä sen jään päällä kävellään siten että siihen jäädään steppaamaan ja samalla nostellaan niitä pikkuvarpaita oikein korkealle. Hetken hepuloinnin jälkeen kun jää on saatu tarpeeksi rikki, otetaan siitä palasia suuhun ja hepuloidaan lisää. Ässä tykkäsi ainakin viime talvena lumesta aivan todella paljon. Lumikasojen päällä oli kiva hyppiä ja lenkillä vähän väliä Ässä kolasi sitä lunta suuhunsa. Puhumattakaan lumipalloista tai syvistä hangista... Tänä talvena tehdään riiviölle lumiukko jonka pieni saa sitten tuhota. Sitä odotellessa, tulisipa jo lunta! Nyt toistaiseksi on pakko tyytyä niihin satunnaisiin jäänpaloihin ja jäisiin puiden oksiin.

Iltaisin ulkona on välillä mukamas hirveän pelottavaa, kaikki vastaantulijat jotka kävelee vähänkin vinossa tai joiden takki kahisee niin nostattaa Ässän niskavillat pystyyn. Päivisin ei ole mitään ongelmaa, lukuunottamatta satunnaista vetämistä. Iltaisin viimeiset lenkit on vähän rasittavia kun Ässä on hermostunut, mutta kyllä se siitä. Nyt jo viikossa on muuttunut pimeässä kulkeminen paremmaksi, ja varmasti talven edetessä helpottaa kunhan itse muistaa pysyä rauhassa ja tuo pimeällä kulkeminen tulee rutiiniksi.

Ässä on aika reppana, pienen päähän on tullut ihan valtavasti löysää nahkaa. Vaikka kuinka päin menisi, niin niitä ryppyjä ruttaantuu aina vain lisää. Ässällä on aina ollut aika raskas naama ja varsinkin leuka on todella poimuinen, mutta nyt kaikki oikein korostuu. Ruokailun jälkeen putsataan aina leuka ja suunpielet niillä natusan peppupyyhkeillä, mutta nykyään saa välillä putsata tuon kuonon päältäkin kun siihen tulee pari pientä poimua. Raasu on välillä vähän hassun näköinen, mutta toivotaan että tuo pää nyt sitten kasvaa tuon ylimääräisenä tulleen ihon pian kiinni, niin Ässä saa olla taas vähän vähemmän ryppyinen naamasta.

Eilen aamulla käytiin pitkä ja rauhallinen metsälenkki. Ässä juoksenteli koko ajan isompi ja isompi keppi suussa, omistajat sai taas väistellä jalkoihin kalahtavaa keppiä. Ässä ottaa aina pienen kepin suuhunsa siksi aikaa kunnes löytää isomman, ja aina kun löytyy isompi niin pienempi keppi hylätään saman tien. Sillä ei ole tietenkään mitään väliä, vaikka se keppi olisi niin iso ettei Ässä jaksa kantaa sitä. Usein Ässä juoksee niin ison kepin kanssa, että kun pienen tassut pysähtyy, keppi jatkaa matkaansa ja pää vain keinuu sen painon mukana... Mitä isompi ego, sen isompi keppi!

Eilen tehtiin myös pari esineruutua. Nykyään tehdään ruudut siten että vain kävellään suhteellisen isolla alueella sikinsokin ja piilotetaan se esine/lelu sinne. Ennen tampattiin reunat todella tiiviisti, ja se auttoi Ässää hahmottamaan sen että ne etsityt asiat löytyy sieltä missä on paljon kävelty/jälkiä/hajua. Nyt Ässä on jo sen verran taitava etsimään, että osaa pysyä siinä alueella ilman niitä "reunojakin" eikä esinettä piilottaessa tarvitse maata niin tampata, vaan riittää että kävelee normaalisti. Kaksi kertaa piilotettiin mukana ollut vinkulelu, molemmat oli aika haasteellisia koska lelu oli piilotettu kokonaan sammaleen alle. Kävelty alue oli aika iso ja sielä täällä oli muutamia huijauskohtia, joissa siis pompittiin ja tehtiin sitä tallattua aluetta laajemmaksi. Molemmilla kerroilla Ässä löysi esineen todella hyvin, heti kun otti sen suuhun niin lähdettiin juoksemaan ja huudettiin Ässää. Ässä juoksi molemmilla kerroilla lelu suussa luokse ja kun oli kohdalla, käskettiin päästämään irti jonka jälkeen tuli kunnon riehumisleikkiä palkaksi. Taitava poika!

Sitten loppuun pari syksyistä pönötyskuvaa, joulukorttiin pitäisi saada joku hyvä seisotuskuva mutta eihän me sellaista osata ottaa... Onneksi Ässä näyttää varmasti todella söpöltä tonttulakki päässä lumihangessa, eli odotellaan sitä lunta edelleen.

Marraskuisia kuulumisia

2011-11-02T03:15:00.000-07:00

Viime päivityksen jälkeen ollaan puuhailtu taas vähän kaikenlaista. Varsinaista esineruutua ollaan treenattu vain kerran, mutta sen edestä on sitten tehty erilaisia nenänkäyttö- ja etsimisharjoituksia. Tassuviehettäkin ollaan käyty kokeilemassa ja tänään aamulla käytiin eläinlääkärissä.

Esineruudun harjoittelu on vähän jäänyt tauolle ajanpuutteen takia. Yksittäisiä etsimisharjoituksia ollaan kuitenkin tehty tosi paljon, Ässä kun rakastaa yli kaiken etsimistä. Kotona ja metsässä ollaan piiloteltu leluja, joita Ässä on sitten etsinyt. Kotona alkaa tosin vähän olemaan jo huijaamisen makua siinä etsimisessä. Ässä viedään yleensä makkariin istumaan jossa joutuu odottamaan sen ajan kun lelua piilotetaan. Välillä onkin näkynyt makkarin oven takaa kurkistamassa pieni pää... Ovela poika. Metsässä etsiminen on tietenkin vaikeampaa kun sen lelun saa piilotettua täysin näkymättömiin, mutta kuitenkin niin että Ässä sen löytäessään saa sen helposti suuhun. Muutamia hajustettuja alueita ollaan tehty maahan, ja kun Ässä on löytänyt ne kohdat niin on saanut palkan. Ässän etsimistä on ihana katsoa, pieni keskittyy tehtävään aina täysin. Ravaa kuono maassa häntä välillä heiluen ja kun etsittävä asia löytyy, alkaa armoton hännän heilutus ja hyppelehtiminen.

Viime viikonloppuna saatiin vihdoinkin hommattua se supervenyvä köysi. Narun toiseen päähän pari pikalukkoa ja toiseen päähän vanha kangaskassi jonka sisälle sullottiin tyyny. Ensin kuljettiin reilu tunti metsässä, Ässä juoksenteli siinä itsekseen aika reippaasti ja välillä otettiin pieniä spurtteja ja loikkimista ojien yli ym. Loppulenkistä sitten kokeiltiin sitä tassuviehettä. Naru kiinni puuhun ja venytettiin köysi kireäksi. Ässä säntäsi samantien vieheen, eli sen pussin perään. Muutaman kerran toistettiin, ja kun Ässä tajusi idean niin siitähän se riemu repesi... Ässä alkoi olemaan vähän malttamaton, mutta kun tajusi ettei se pussi lähde minnekkään ennenkuin pieni istuu kiltisti vierellä, alkoi tottelemishalukkuuttakin löytyä yllättäen. Ässä on tosi malttamaton ja saatiin samalla todella hyvää treeniä, Ässä kun joutui ensin kävelemään nätisti sen vieheen vierellä kun se kiristettiin ja vasta luvalla lähteä sen perään.

Aluksi vedettiin se köysi vähän turhan kireälle, ja se singahtikin niin kovaa ettei Ässä ehtinyt saada sitä kiinni. Muutaman kokeilun jälkeen löydettiinkin oikein hyvä rytmi siihen touhuun ja köyteen sellainen kireys että Ässä saisi sen vieheen kiinni vauhdista. Ässä olisi varmaan jaksanut juosta ja retuuttaa sitä viehettä vaikka koko päivän, mutta kohtuus kaikessa. Ässä juoksi ja retuutti viehettä suurinpiirtein kymmenen kertaa ja se on ihan riittävä määrä. Siinä samalla tulee otettua kuitenkin ensin nätisti kulkemista, mikä oli aluksi todella haastavaa hyppivän bokserin kanssa. Vieheen vierellä pitää istua ja vasta luvan kanssa siitä saa ottaa kiinni. Samalla kun sanotaan "saa ottaa", päästetään viehe irti. Ässä sai retuuttaa viehettä mielinmäärin, mutta heti kun käsketään irti niin irti on myös päästettävä. Tassuviehetreeni oli kyllä kaikinpuolin oikein mukavaa ja vauhdikasta hommaa, ensi viikonloppuna jatketaan taas!

Tähän väliin muutama kuva:

Tänään aamulla käytiin eläinlääkärissä. Ässä sai kaikki yksivuotisrokotteensa ja samalla otettiin virallinen sydänkuuntelu. Sydämessä ei sivuääniä. Painoa valkoisella monsterilla oli tasan 40,3kg. Iso poika! Lekuriin oli taas vaihteeksi kauhea hinku, ja odotushuoneessa Ässä ei olisi millään malttanu istua paikoillaan. Kun kutsu kävi tutkimushuoneeseen, Ässä veti sinne kuin minnekin herkkuholviin... Eläinlääkärin tehdessä perustutkimuksia, Ässä meni selälleen kierimään ja sai hepulit kun eläinlääkäri vähän rapsutti Ässää kyljestä. Höpsö. Harvalla eläinlekurikäynnit on yhtä iloisia reissuja kuin meillä.

Loppuun pari pönötyskuvaa rannalta, mutanaamakuvia ja pari pantakuvaa. Löydettiin Ässälle täydellinen panta ja hihna, värit sopii niin täydellisesti Ässälle. Pannan ja hihnan nahka on saman väristä kuin Ässän ruskeat merkit korvassa ja selän "lihapullamerkissä". Varusteet on valmistanut Hollolan nahkapaja.

Ensin pönötyskuvat rannalta

Sitten mutanaamakuvia

Ja lopuksi kuvat uudesta nahkaisesta solkipannasta ja taluttimesta

Lokakuun kuulumisia

2011-10-17T10:48:00.000-07:00

Viime päivityksen jälkeen ollaan treenattu esineruutua pari kertaa. Yhdellä esineellä ja isommassa ruudussa. Hyvin sujuu etsiminen pieneltä ja näillä eväillä mennään eteenpäin! Metsäjälkeäkin kokeiltiin pitkästä aikaa, vähän epäonnistuneesti tosin. Löydettiin yhdestä raakaruokintaan erikoistuneesta kaupasta klöntti poronlihaa, ja päätettiin tehdä sillä jälki koska haju oli Ässälle täysin uusi. Jälki tehtiin märällä rätillä, ja jäljen päässä odotti sitten se poronlihaklöntti. Annettiin Ässälle "etsi" käsky, ja samalla sekunnilla tajuttiin että nyt meni pilalle koko homma. Samaa käskyä käytetään siis esine-etsinnässä. Ässä lähti juoksemaan kuono maassa ja löysi sen lihaklöntin muutaman sekunnin päästä. Reppana oli vähän hämillään, kun löydetty asia olikin ruokaa eikä mikään esine. Ässä on kyllä niin vauhdikkaan innokas etsimään, että esine-etsintä taitaa olla paljon parempi harrastus meille. Poronlihaa jäi vielä vähän pakkaseen, ja se taidetaan käyttää ihan nenänkäyttöharjoituksissa. Ässän pitää esim. etsiä rätillä hajustettu alue jostain tmv.

Puistossakin ollaan käyty pitkästä aikaa kääntymässä. Ässä pääsi leikkimään uuden tyttöystävänsä, bokseri-rotikka mix Ruskan kanssa. Ruskasta tulikin hyvä leikkikaveri Ässälle ja toivottavasti kakarat pääsee pian taas joku päivä uudestaan leikkimään. Tähän väliin pari puistoilukuvaa.

Viimeisenä vielä tyylinäyte hyvistä käytöstavoista...

Muuten ei ollakkaan puuhattu mitään erikoista. Metsässä ollaan muutamana päivänä käyty vähän juoksentelemassa ja ihmetellään syksyn muuttamaa luontoa. Ässä pomppii edelleen mutalätäköissä, possu kun on...

Muutaman kerran viikossa ollaan nyt harjailtu Ässää, sitä karvaa kun tuntuu lähtevän aika reippaasti. Ässä onneksi nauttii kaikenlaisesta paijaamisesta ja harjaamisesta. Ja koska Ässä on todella rakastettu koira, sai riiviö erikoislähetyksen hirven lihaisia luita. Omistajat ja Ässä kiittää! Ässä ei allergioiden takia pysty syömään mitään muuta kuin niitä hirvennahkarullia ja oikeita hirvenluita. Ässä järsi eilen onnellisena koko päivän yhtä luuta ja loppuviikosta pieni saa herkutella lisää. Kyllä kelpaa!

Loppuun vielä pari syksyistä söpöstelykuvaa.

Kuulumisia

2011-10-05T03:51:00.000-07:00

Viikon aikana ollaan taas ehditty muutamana päivänä tekemään esineruutua. Eilen meni todella hyvin, tehtiin yksi n.15x15 ruutu ja toinen isompi, noin 20x20 ruutu. Molemmissa oli yksi esine. Molempiin ruutuihin oli pienellä kova kiire, ja kun päästettiin vapaaksi alkoi Ässä tosissaan töihin. Juoksi ruudun rajalle, missä toinen meistä aina seisoo ( lähetetään kauempaa, koska Ässä vahtaa silmä kovana ja yrittää katsoa minne se esine piilotetaan..) ja lähti siitä kohtaa heti kuono maassa tutkimaan aluetta. Ässä löysi molemmilla kerroilla esineen todella nopeasti, toisen toi hyvin luokse mutta toisen kanssa lähti juoksemaan omille teilleen. Sitä edelliskertana, eli viime viikonloppuna meidän esineruudun harjoittelu ei onnistunut sitten millään. Viikonloppuna tehtiin kolme ruutua ja jokaisen Ässä juoksi läpi pää korkealla. Häsläsi kunnolla ja ravasi vain edestakaisin. Aina "etsi" sanan kuullessaan, laittoi kuonon hetkeksi maahan ja yritti etsiä nenän avulla, mutta sitten se jostain kumman syystä aina irtosi ja Ässä vain juoksi ruudussa edestakaisin.

Mieluista puuhaa tuo etsiminen joka tapauksessa Ässälle on. Viikonloppuna pienellä oli liikaa virtaa kun lähdettiin tekemään ruutua, ja sen takia se etsiminen meni juoksuksi. Tehdään ruudut nyt jatkossa aina metsälenkin päätteeksi, niin Ässä jaksaa keskittyä paremmin.

Ässä muistuttaa nyt syksyllä taas värinsä puolesta enemmän harmaata kuin valkoista.. Pyyhitään kyllä tassut, mahanalunen ja naama aina lenkkien päätteeksi, mutta eipä se koira silti tahdo pysyä valkoisena. Varsinkaan, kun herran mielipuuhaa on kieriskellä ja kahlata mudassa.

Harjoiteltiin eilen metsässä kaukokäskyjä. Ässä juoksenteli tuttuun tapaansa taas keppi suussa, kunnes käskettiin ihan yhtäkkiä päästämään irti. Sen jälkeen istumaan, siitä maahan makaamaan ja sen jälkeen Ässä sai luvan ottaa kepin suuhunsa. Ei ehkä uskoisi, mutta tuo pieni bokserinpentu joka jaksaa välillä riiviöidä ties kuinka kauan, totteli täydellisesti. Toistettiin samat käskyt muutamaan otteeseen, ja joka kerta Ässä totteli välittömästi. Taitava poika! Vielä kun tuon tottelevaisuuden saisi siirrettyä siihen hihnassa kulkemiseen...

Ässä on meillä kauppakassien tarkastaja. Tutkii pussien sisältöä aina hyvin varovasti. Ainut ruokaostos, mikä herätti kerran liikaa mielenkiintoa, oli vesimeloni jota Ässä ilmeisesti luuli palloksi. Alkoi hakkaamaan sitä tassuillansa ja yritti ottaa sitä suuhun. Tuo tapahtui kesällä, ja sen jälkeen vesimelonit on meillä matkustaneet suoraan jääkaappiin ilman Ässän hyväksymistä.
Eilen oli yhdessä kauppakassissa sitten pari metriä pitkä pehmolelukäärme. Ässä haisteli sitä pitkän tovin, kurkkasi äkkiä meihin päin ja otti lelun varovasti suuhun. Varovasti ja hitaasti Ässä veti lelukäärmettä pussista pois, ja kun sai sen sieltä pihalle, Ässä juoksi äkkiä omalle pedilleen ja jäi sinne istumaan. Katsottiin Ässän puuhia koko ajan sivusilmällä, ja kun käytiin kurkkaamassa Ässää joka istuskeli pedillään, alkoi hervoton hännän heilutus. Parka ei oikein tiennyt, saiko sitä lelua ottaa vai ei. Hetken rapsuttelun ja kehujen jälkeen tuli ilmeisesti aika selväksi, että se lelu oli nimenomaan tarkoitettu Ässälle. Illalla olikin sitten aikamoista sirkusta, kun Ässä riepotteli sitä käärmettä ja kantoi sitä jokapaikkaan. Taisi olla mieluinen lelu.

Meillä on perjantai ja lauantai vapaata, eli se tietää Ässälle pitkiä lenkkejä ja esineruudun harjoittelua. Otetaan taas pitkästä aikaa myös pätkä metsäjälkeä.
Muuten Ässä nyt nauttiikin vain syksystä, ja tuulen mukana lentelevistä lehdistä joita välillä tekisi mieli jahdata... Tuulen takia reppanan silmät on vähän vuotaneet, mutta sille ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin kuivailla niitä silmän alusia ja toivoa että tuulisia päiviä ei ole paljoa. Rokotuksilla Ässä käy marraskuussa ja samalla otetaan virallinen sydänkuuntelu.

Syksyisiä kuvia ja kuulumisia

2011-09-22T10:10:00.000-07:00

Viikolla ei olla ehditty puuhailemaan oikein mitään muuta kuin perusjuttuja kotona. Ulkona ollaan otettu peruslenkeillä paljon kontaktiharjoituksia ja seuraamista. Niissä onkin ollut aika kiitettävästi hommaa yli-innokkaan bokseripennun kanssa. Tänään käytiin iltapäivällä metsässä vähän juoksentelemassa. Meidän piti tehdä muutama esineruutu Ässälle, mutta kuuromainen kaatosade latisti tunnelmaa sen verran että päätettiin vain kävellä rauhallinen lenkki. Ässä juoksenteli tuttuun tapaansa siinä ympärillä keppi suussa ja hyppi liioitellusti pienten esteiden yli. Höppänä.

Näin alkusyksystä kun niitä puiden lehtiä alkaa päivä päivältä olemaan maassa yhä enemmän ja enemmän, on Ässä sitten keksinyt loistoidean. Niitä voi syödä! Juoksee onnessaan pikkueteiseen tarkastamaan onko kenkien mukana tullut lehtiä, ja jos on, Ässä hotkaisee ne saman tien. Ulkona ei syö maasta niitä lehtiä, mutta esim. metsässä hepulikohtauksen yllättäessä juoksee matalan puun viereen, laittaa oksan suuhun ja nakertaa sitä muutaman sekunnin ennenkuin jatkaa matkaansa. Pitää loppusyksystä haravoida takapihalle valtava lehtikasa jonka päällä Ässä saa sitten leikkiä. Jos sinne lehtikasaan vaikka piilottelisi leluja...

Viikonloppuna käydään ainakin pitkä pitkospuulenkki ja jatketaan viikon tauon jälkeen esineruudun harjoittelua. Viikonloppuna lisää päivitystä!

Päivän ulkoilukuvia

2011-09-15T05:49:00.000-07:00

Aamupäivällä käytiin kävelemässä pidempi metsälenkki. Pieni sadekaan ei tuntunut haittaavan Ässän menoa, päinvastoin!

Ensin käveltiin hiekkatietä pitkin ja ihmeteltiin maahan pudonneita lehtiä.

Sitten kaiveltiin maasta puun juuria irti...

... Ässä ihmetteli kaatunutta puuta ja hetken päästä siitä hypittiinkin yli esteponin lailla...

Hyppyjen jälkeen jatkettiin matkaa tuttua reittiä pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Ässä löysi taas tyypilliseen tapaansa yhden valtavan kepin mitä sitten kantoi lähes puolet matkasta mukanaan. Reppanan pää heilui vain puolelta toiselle kun kepillä oli niin paljon painoa. Nyt kelpaa nukkua silmät rusinalla kun on päässyt juoksentelemaan virrat pois.
Loppuun vielä pari ulkoilukuvaa:

Tälle päivälle on vielä suunitelmissa pitää illalla pidempi koulutushetki. Jatketaan perusjuttujen harjoittelua, seuraamista ja kaukokäskyjä ainakin.

Esineruutua

2011-09-13T04:46:00.000-07:00

Viime päivityksen jälkeen ollaan käyty kahtena eri päivänä tekemässä ruutua. Molempina kertoina ruudut oli noin 15m x 15m kokoisia. Maastossa on vähän vaikea arvioida sitä ruudun kokoa, mutta kunhan suurinpiirtein tiedetään että missä mennään niin se riittää.

Molempina päivinä tehtiin kolme ruutua. Ensimmäisenä päivänä tehtiin jokainen ruutu täysin erilaiseen paikkaan. Yksi oli ison kallion päällä sammaleisella maalla, toinen oli heinikossa ja kolmas tavallisessa metsässä. Toisena päivänä laiskuus vei voiton, ja kaikki kolme ruutua tallattiin vain tavalliseen metsään. Ässä on kehittynyt aivan hurjaa vauhtia, vaikkei ruutuja ole edes kovin montaa kertaa vielä harjoiteltu. Esineitä on ollut vähän vaihteleva määrä. Muutamassa ruudussa oli vain yksi esine, toisissa kaksi ja yhdessä ruudussa oli kolme esinettä. Kun Ässä on lähetetty ruudulle eli pojalle on sanottu sana "etsi", Ässä juoksee kuono maassa ja heiluttaa häntää aivan vimmatusti. Pysyy todella hyvin alueen sisällä, kunhan alue on vain tallattu kunnolla. Yhdessä ruudussa oli pientä laiskuutta reunojen tallauksen suhteen, ja Ässä karkasikin siitä ruudusta haahuilemaan alueen ulkopuolelle. Esineen löydettyään, esineestä riippuen Ässä joko ottaa sen heti suuhun, tai jää seisomaan paikoilleen. Heti kun Ässä nappaa esineen suuhun, pyydetään luokse. Muutamilla kerroilla toi esineen todella hienosti mutta suurimmaksi osaksi se esineen tuonti jämähtää siihen kun Ässä pyydetään luokse. Tulee tikkana luokse, mutta tiputtaa esineen pois siihen löytöpaikkaansa.

Jos ruudussa on ollut vain yksi lelu, Ässä saa palkan heti kun tulee luokse oli mukana sitä esinettä tai ei. Palkkauksen jälkeen Ässä kytketään kiinni ja jatketaan matkaa, hylätään ruutu kokonaan ettei ala etsimään tyhjästä ruudusta mitään. Jos ruudussa on ollut toinen, tai kolmaskin esine niin palkkauksen jälkeen vain viisataan kädellä suunta takaisin ja sanotaan taas "etsi". Lähtee aina yhtä tikkana etsimään, mutta jää usein hortoilemaan siihen paikkeille mistä on löytänyt ensimmäisen esineen. Tuossa vaiheessa ollaan sanottu uudestaan "etsi" sana niin Ässä on jatkanut etsimistä laajemmalta alueelta. Esineinä on nyt ollut muutama rättilelu eli pehmoleluja mistä on kaiveltu täytteet Ässän askartelemana pois. Vaihdellaan niitä esineitä aina välillä, mutta nyt aluksi käytetään paljon tuttuja leluja ja sellaisia tavaroita mitä Ässä ottaa mielellään suuhunsa.

Ässä kiipeili vähän isomman kiven päällä

Esineruudun lisäksi ollaan leikitty nyt joka päivä pahamaineisilla tennispalloilla. Tennispallo on edelleen maailman paras lelu, mutta irti päästäminen sujuu nyt jo ihan normaalisti. Ässä onkin ollut tyytyväinen kun on saanut luvalla leikkiä palloilla sisätiloissa. Mukavaa.

Viime viikon maanantaina Ässä oli repinyt sohvan käsinojan pehmusteen kokonaan irti, ja silpunnut siitä pientä silppua. Muuten yksinolot on sujuneet hyvin, asunnon kunnosta ja lelujen paikoista päätellen Ässä on vain nukkunut koko päivän ja välillä käynyt nakertamassa yhtä muovista puruluuta. Meillä menee onneksi työvuorot vähän ristiin, eli Ässälle tulee yksinoloaikoja päivästä riippuen noin 2-6 tuntiin, vaihtelevasti. Mitään älyttömän pitkiä aikoja Ässän ei tarvitse onneksi olla yksin. Hyvin Ässä on pärjännyt, tulee ovelle aina venytellen ja haukottelee oikein pitkään ennenkuin lähdetään pihalle.

Syksyyn kuuluu sade ja ihanan märät ja mutaiset tassut. Ässä hurjana vesipetona kävelee aina kaikkien mahdollisten vesilätäköiden päältä ja välillä jää seisomaan niihin... Jos vettä sataa kaatamalla, Ässä saa hepulit. Muuten vesisateessa kävely on sellaistakin löntystelyä että Ässää saa melkein hinata perässä. Ässä jää aina kotiintultaessa istumaan pikkueteiseen. Odottaa siinä kiltisti vuoroaan, mamma/pappa ottaa aina ensin takin ja kengät pois jonka jälkeen Ässältä poistetaan panta ja heijastinhuivi kaulasta. Tassujen kuivaus onnistuu todella mallikkaasti, ensin etutassut ja sen jälkeen kuivataan takatassut. Pienenä tassujen kuivaus oli Ässän mielestä mitä mainioin leikki, mutta nykyään se sujuu rauhallisissa merkeissä. Onneksi.

Torstaina onkin molemmilla vapaapäivä, eli hyödynnetään aamupäivän tyhjät lenkkipaikat. Käydään joku tosi pitkä metsälenkki, satoi tai paistoi. Pari esineruutuakin varmaan tehdään. Loppuviikosta lisäillään sitten vähän kuvia tänne.

Kuulumisia

2011-09-04T11:22:00.000-07:00

Loppuviikosta Ässä loukkasi tassunsa. Lähdettiin metsään pidemmälle lenkille ja loppumatkasta huomattiin kuinka vasen etutassu oli veren peitossa. Millään tavalla Ässää ei "pieni" haava haitannut, ja Ässä juoksikin autolle asti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kotona sitten huuhdeltiin tassua ja tutkittiin tarkemmin mikä ihme sen on saanut vuotamaan. Ässällä on anturassa sentin pitkä, syvä haava. Ihan kuin antura olisi revennyt. Se haava on Ässän "kantapäässä", eli ei tassunpohjassa vaan siinä pienessä nöpsykässä mikä on tassun takana. Muutaman kerran haava vuoti perjantaina, mutta sen jälkeen se on onneksi pysynyt nyt kiinni. Putsaillaan ja laitetaan bacibactia niin eiköhän se siitä. Reppana.
Tänään lähdettiin aamukuudelta laavulle. Ässä kieri aamulla unenpöpperössä lattialla eikä millään olisi jaksanut nousta ylös. Siinä vaiheessa kun otettiin valjaat esiin ja sanottiin sana "auto", niin johan tuli pikkutassuihin vipinää... Laavulla palauteltiin taas mieleen sääntöjä, Ässä ei saa tulla penkkien toiselle puolelle eli lähelle nuotiota. Sääntöjen kertauksen, eli muutaman EI karjahduksen jälkeen Ässä osasi olla todella mallikkaasti. Pörräsi siinä ympärillä, leikki itsekseen, haisteli ja tutki ympäristöä. Aina välillä kävi "salaa" varastamassa polttopuita yhdestä kasasta, ja ravasi klapi suussa tyytyväisesti omaan paikkaansa jonne loppupeleissä kerääntyi sitten pieni keko niitä polttopuita. Taitava!

Kun lähdettiin laavulta pois päin, kuljettiin pitkospuureittiä syvemmälle metsään jonne tehtiin sitten kolme eri ruutua. Tallattiin aina noin. 10x10 ruutu, reunat tiiviisti ja keskelle satunnaisia askeleita. Ensimmäisessa ruudussa oli pieni pakasterasia, minkä Ässä löysi hyvin nopeasti mutta jätti siihen paikkaan ja jatkoi etsimistä. Ässälle on tehty pienestä asti selväksi, että ulkoa ei saa ottaa suuhun mitään. Täällä on teillä välillä ties mitä roskia, hampurilaispapereita, tupakka-askeja, kaljatölkkejä, karkkeja ym. ja Ässä vain vilkaisee niitä mutta ei ikinä koske niihin. Pieni saa valtavasti aina kehuja, ja joskus oman lelun taskusta kun ohitetaan näitä "aarteita" mitä idiootit heittelee teille. Vähän ristiriitaista siis opettaa nyt Ässälle se, että Ässä saa ottaa maasta jotain "ei omia tavaroita".

Kaksi seuraavaa ruutua tehtiin sitten hanskalla. Hanska on aivan tooosi kiva lelu Ässän mielestä, koska on joskus saanut kantaa hanskat tärkeästi koti-ovelle. Ensimmäisessa hanskaruudussa, Ässä löysi pienessä mytyssä olevan hanskan todella nopeasti. Kun pyydettiin luokse, Ässä tuli salamana mutta pudotti sen hanskan maahan. Toisessa hanskaruudussa kävi taas niin, että Ässä karkasi kerran ruudusta pois kepilleen jolla oli sen ruudun tekoajan aikana leikkinyt. Palasi kun käskettiin, ja kun löysi hanskan niin mentiin kyykkyyn ja Ässä toi hanskan hienosti mikä vaihdettiin sitten lelupalkkioon. Hienosti siis meni. Ässä on kyllä niin taitava etsimään, että seuraavan kerran tehdään jo isompia ruutuja. Kulkee koko ajan nenä maassa häntä heiluen ja löytää sen tavaran todella nopeasti.

Sisätiloissa harjoitellaan nyt etsimistä erikoisilla tavaroilla. Piilotetaan lelun sijaan joku muu tavara ja käsketään Ässän etsiä se. Heti kun pieni löytää tavaran, paljon kehuja ja lelu palkaksi. Lelupalkka toimii Ässällä niin hyvin, että todennäköisesti tällä tavalla onnistuu se että Ässä nostaa niitä vieraitakin tavaroita suuhun, tuo meille ja saa oman lelun sitten palkaksi.

Ässästä on nyt tullut taas vaihteeksi riiviö. Irti käskyn kanssa ollaan nyt takuttu aika paljon. Kaikilla muilla leluilla se irti käsky toimii niinkuin pitääkin, eli Ässä päästii heti irti kun käsketään. Ainut ongelma tulee sitten tennispallojen kanssa. Käsky kuuluu kuuroille korville armottoman hännän vispauksen tahdissa, ei kelpaa herkut eikä edes vaihtokauppa toiseen tennispalloon. Harmi vain että meillä leikin aloituksen ja päättämisen päättää mamma ja pappa, eikä suinkaan Ässä.
Harjoiteltiin sitten kotona kahdella tennispallolla sitä irti käskyä uudestaan. Kahdella pallolla leikittiin sisällä, aina kun Ässä päästi irti toisesta pallosta niin sai toisen. Kaikki sujui hyvin, kunnes ihan yhtäkkiä pieni päätti mennä makaamaan maahan ja aloitti vispaamaan häntää. Siinä vaiheessa oli jo selvää että Ässä oli päättänyt ettei annakkaan enää palloa takaisin. Koska vaihtokauppa ei kelvannut herralle, niin ruvettiin sitten tekemään temppuja. Luoksetuloa, seuraamista, kiertämistä, jalkojen alta pujottelua jne. Ässä teki kaiken aivan mahtavasti, ainut outous oli se että koko ajan suussa oli tennispallo... Temppujen perään irti käsky, ja Ässä ilmeisesti erehtyi vahingossa päästämään irti siitä pallosta koska hyökkäsi samantien sen pallon perään. Uudestaan vain samaa, temput tehdään hienosti mutta pallo vain pysyy suussa. Loppupeleissä Ässä sitten luovutti sen pallon, mutta pienen murinan saattelemana. Ässä ei ole koskaan yrittänyt omia mitään leluja ja ensimmäisen kerran on nyt murissut meille. Murkkuikä... Harmi vain että mitä kovemmin Ässä yrittää olla hankala, niin sitä enemmän me harjoitellaan niitä hankalia tilanteita.

Ässällä on hassuja tapoja. Aina aamulla Ässä kierii selällään maassa, kauan. Pyörimisen jälkeen tulee puskemaan jalkoihin ja kiehnää siinä kuin mikäkin kissa. Aamulenkin jälkeen Ässä juoksee aina lelukopalleen ja aloittaa armottoman riehumisen. Hetken riehumisen jälkeen pikkupoika kömpii takaisin sohvalle, menee siihen pienelle rullalle ja laittaa silmät kiinni.
Ässän yhtenä lempinimenä on pyöriäinen.. Ja juurikin se pyörimisen takia. Ei olla ikinä nähty koiraa joka kierii noin paljon kuin Ässä. Usein kesken unien pyörii ja hyörii, rapsuttelun aikana pyörii ja erityisesti aamuisin kierii selällään. Höntti.

Ässä on myös taitava kertomaan jos joku lelu on eksynyt sängyn tai sohvan alle. Tulee pökkimään kuonolla, ja menee sen jälkeen makaamaan siihen kohtaan missä lelu suurinpiirtein on. Ässää pidettiin pentuna paljon sylissä, ja tulee yhä edelleen mamman ja pappan syliin vaikka painoa koiralla onkin jo se 40kg. Jos mamma tai pappa istuu lattialla, Ässä tulee aina heti paikalle. Kiertää pienen ympyrän, laskee pepun syliin ja jää siihen istumaan ja ottamaan rapsutuksia. Sohvalla maatessa Ässä yleensä kiipeää myös syliin, potkuttelee itsensä siihen hyvin ja liiskaa alla olevan mamman/papan.

Ässän hassuja tapoja riittää vaikka kuinka paljon. Höntti koira.

Yksi Ässän hassuista tavoista on mudassa pyöriminen. Hassua siitä tekee sen, että sen mudassa pyörimisen jälkeen Ässä tulee aina kiehnäämään meidän jalkoihin, "kiitti mutapaikasta"!. Tähän loppuun siis pari mutakuvaa. On se hienoa olla valkoinen koira!

Ensi viikolla Ässälle koittaa karu arki, kun mammakin palaa takaisin työelämään ja yksinoloajat pitenee. Päivän pitkä lenkki tehdäänkin jo varhain aamulla. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, Ässä on niin aamu-uninen että voi olla vähän laiskempaa löntystelyä pihalla. Harjoitellaan nyt enemmän sitä esine-etsintää ja panostetaan perusjuttuihin eli ihan peruskäskyihin.

Ässä 1v!

2011-08-27T00:20:00.000-07:00

Ässä, eli Kaiffarin Ajax viettää tänään 1v synttäreitään! Paljon onnea myös siskoille.

Eilen yritettiin ottaa Ässästä seisomiskuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun heitettiin lelu Ässän edestä, siinä toivossa että Ässä jähmettyisi tuijottamaan sitä, niin Ässä vain meni maahan makaamaan ja yritti ryömiä sen lelun luokse... Asettelukaan ei oikein onnistunut, Ässän mielestä oli niiiin kivaa kun mamma seisoi siinä vierellä! Saatiin sitten otettua muutamia seikkailu- ja istumiskuvia, eli ne saa nyt kelvata.

Aluksi pari vauvakuvaa, tästä lähdettiin:

Ja näin komeaksi Ässä on kasvanut vuoden aikana:

Synttärisankarin aamu alkoi leikkimisellä, pitäähän nyt uutta lelua vähän testata!

Riehumisen jälkeen koitti aamupalan aika. Jälkkäriksi olikin tällä kertaa oma synttärikakku.

Tulevaisuudessa, eli muutaman vuoden päästä Ässän kanssa käydään luonnetestissä ja MH kuvauksessa. Tutustutaan uusiin lajeihin ja jatketaan kotitokoilun, jäljen ja esine-etsinnän harjoittelua. Ässän tärkein tehtävä on toimia rakkaana perheenjäsenenä, ja toivotaankin että päästään viettämään vielä vähintään kymmenet synttärit! Nyt vain nenä kohti uusia seikkailuja.

Vepeilyä!

2011-08-22T03:07:00.000-07:00

Käytiin eilen katsomassa Vepetreenejä. Ässä kävi ensikertalaisena kuivalla maalla olevassa veneessä ja voi että se oli jännittävää! Aluksi ei millään meinannut uskaltaa hypätä sinne, mutta hetken päästä sielä veneessä olikin jo mukavaa käydä kääntymässä. Leikittiin myös paljon köydellä. Ässä on kova poika leikkimään ja rakastaa yli kaiken riepotteluleikkejä, mutta leikkikavereiksi kelpaa vain omistajat. Ässä ei ole tottunut leikkimään muiden kanssa, ja kun joku muu yrittää leikityttää Ässää niin Ässä vain mulkoilee, vähän näykkii köyttä ja lähtee pois omille teilleen. Nirppanokka..

Kivaa meillä kyllä oli, heiteltiin köyttä veteen Ässän noudettavaksi ja tietenkin riepoteltiin sitä narua sitten siinä rannalla. Ihan lopuksi Ässä leikki vielä omalla vinkupallollaan siinä vedessä. Kävi sitten niin että heitettiin pallo liian kauas ja se lähti ajelehtimaan tuulen mukana niin kauas, ettei Ässä saanut sitä enää haettua. Toivotaan että pallo ajelehtii rantaan tässä viikon aikana niin Ässä saa sen takaisin ensi kerralla. Ässä viihtyy vedessä oikein hyvin mutta ei osaa uida. Heti kun tassut ei ylety pohjaan niin kääntyy äkkiä ympäri. Muutaman kerran Ässä on meidän kanssa vedessä ollessaan tullut vähän syvemmälle, mutta aina kun tassut pääsee pohjasta irti niin pieni alkaa vajoamaan. Reppana. Ensi kesäksi hommataan pelastusliivit niin opetellaan niiden kanssa uimisen saloja. Eihän sitä tiedä millainen mestari vesipelastaja Ässästä vielä tulee.

Ässä oli pakko pestä eilen, kun väri muistutti taas enemmänkin ruskeaa kuin valkoista... Pesun jälkeen pieni sai pienet "mulla on märät varpaat!" hepulit ja sen jälkeen loppupäivä menikin nukkuessa.

Viikon päästä on vielä yksi Vepe kerta, ja toivotaan että ehditään käydä sielä. Mukava kun pieni saa kokea uusia asioita, ja pääsee juoksentelemaan vedessä.

Yhteen paikkaan haetaan koiramallia, ja pakkohan Ässän kuvia oli sinne lähettää. Toivotaan että Ässä pääsee mallipojaksi. Ässä on ainakin persoonallisen näköinen, ja värin ja karvan puolesta Ässälle sopii tosi hyvin erilaiset varusteet. Saa nähdä kuinka käy, peukut pystyyn!

Sitten muutama kuva eiliseltä. Lisää blogittelua tulee viikonloppuna.

Adios mahapöpö!

2011-08-18T01:23:00.000-07:00

Ässä voi nyt hyvin. Oli kyllä harvinaisen sitkeä mahapöpö, mutta onneksi lääkkeiden voimalla se saatiin nujerrettua. Koville se kuitenkin otti, Ässä laihtui/kuihtui neljä kiloa. Pikkuhiljaa Ässä alkaa kuitenkin näyttämään taas samalta kuin ennen, vähän on vain honkkelimpi varsinkin vatsan seudulta sekä jalka- ja peppulihasten osalta.
Pöpön jälkeen hiivaa oli korvissa, tassuissa ja silmät vuoti aika paljon. Viikon verran lääkittiin malasebilla ja canofite tipoilla, eikä hiivasta ole enää jälkeäkään. Silmätkään ei enää vuoda. Reppanalta lähti myös aivan tolkuttomasti karvaa, mutta karvanlähtökin tuntuu nyt pikkuhiljaa jo tasaantuvan eikä sitä lähde enää niin tolkuttomia määriä. Vartin harjauksen jälkeen käteen jäi vain kourallinen karvaa! Ei ihmekkään kun on pitänyt imuroida päivittäin...

Ässä sai myös matokuurin, ja saa vielä toisen satsin ennen rokotuksia. Rokotukset pitää uusia siinä joulukuun alussa. Eturauhanenkaan ei ole enää oireillut lainkaan, eli Ässä voi tällä hetkellä todella hyvin.

Voi pojat että Ässä oli täpinöissään kun pääsi pitkän tauon jälkeen juoksemaan metsään. Alkulämmittelyt meni hihnassa hepuloidessa, ja kun valjaat laitettiin päälle niin Ässä vain steppasi ja vinkui autossa. Kiire oli kova, pieni halusi jo juoksemaan! Metsään asti kun päästiin ja irroitettiin naru valjaista niin Ässä kirjaimellisesti sinkosi sinne pöpelikköön. Oli kyllä naurussa pitelemistä. Nauru muuttui sitten hyvin nopeasti hymyksi, Ässä oli niin onnellisen näköinen. Juoksi ja hyppi liioitellusti kaikkien mahdollisten risujen ja keppien yli, välillä tuli kiehnäämään jalkoihin, kieri maassa... Siinä riehuessa sitten vähän sattuu ja tapahtuu, kotona kun pestiin mutaisia tassuja niin huomattiin että Ässä oli onnistunut kolhimaan itseensä muutaman pienen naarmun. Kömpelö.

Ässä rakastaa mustikoita. Välillä ollaan pysähdytty ja kerätty käteen mustikoita, jotka Ässä sitten käy haukkaamassa parempiin suihin. Ässä oikein istuu ja odottaa koska se käsi tulee naaman eteen että saa hotkaista ne mustikat pieneen suuhunsa.

Toistaiseksi ollaan käyty metsässä vain lyhyempiä lenkkejä. Varmuuden vuoksi, Ässä väsähti tauon jälkeen jo puolen tunnin lenkistäkin niin hyvin ettei tohdittu mennä pidempää. Eilen käytiin pitkästä aikaa jo tunnin metsälenkkiä ja nyt vasta tuntuu että Ässä alkaa olemaan täysin ennallansa. Jaksaa juosta yhtä hyvin kuin ennen sairastumistakin.

Haettiin eilen Ässälle eräkoirasta jauhettua broileria, ja katsotaan nyt kuinka se sopii tuolle. Ässä on tähän mennessä syönyt kaupan maustamattomia ( ja suolattomia ) broilerinkoipia. Tuo koirien jauhettu broileri olisi halvempaa ja huomattavasti helpompaa syöttää. Ei tarvitsisi ensin uunittaa sitä lihaa, ja sitten nyppiä niitä lihanpaloja luista irti.
Ässän nutroliini varastot alkaa pikkuhiljaa hiipua ja kokeillaan nyt seuraavaksi lohiöljyä. Nutroliinissa ei sinänsä mitään vikaa ole, ja se on toiminut hyvin, mutta kokeillaan vaikuttaisiko lohiöljy paremmin turkkiin ja anturoihin.
Hirvestyskausikin taitaa nyt pikkuhiljaa olla aluillaan(?), eli koitetaan bongata jostain Ässälle vähän hirvenlihaa ja luita. Kokonainen hirvenpää olisi aika veikeä tuossa meidän pienellä takapihalla...

Loppuviikon suunitelmista sen verran että käydään ainakin laavulla ja pitkospuilla piiiitkä lenkki. Lisäksi käydään vähän katsomassa alaosaston Vepetreenejä.

Ensi viikolla vietetään Ässän 1v synttäriä! Yksi synttärilahjalelu odottaa jo kaapissa kuumeisesti riepotteluun pääsemistä. Yritetään myös saada lähempänä synttäreitä otettua Ässästä kunnon seisomiskuva pitkästä aikaa. Lisää blogittelua tulee Ässän synttärin aikoihin, nyt odotellaan viikonloppua !

Loppuun vielä pari metsäkuvaa.

Ässä on selvästi keskittynyt kun kielikin jäi suun ulkopuolelle...

Kuulumisia

2011-08-02T01:37:00.000-07:00

Ässä parka on sairastellut. Toissaviikonloppuna käytiin uimassa ja uintireissun päätteeksi Ässä oksenteli rajusti. Mikään ei pysynyt sisällä, söi ja joi normaalisti mutta kun lopetti syömisen/juomisen niin oksenti samantien kaiken pois. Ripuloi myös satunnaisesti mutta oksentelu oli kuitenkin pääoireena. Paaston ja attapectinin avulla Ässä tuli taas kuntoon. Neljä päivää Ässän maha toimi normaalisti, ja virtaakin kertyi siinä ihan hepuleihin asti. Sunnuntai-iltana kuitenkin Ässän kunto romahti sitten ihan yhtäkkiä. Aluksi jätti iltaruoan syömättä. Yö oli pitkä, Ässä ripuloi koko yön ja vinkui kipeää oloansa. Aamulla ennen kuin päästiin eläinlääkäriin oli Ässää pakko pakkojuottaa kun pieni oli menettänyt niin paljon nesteitä yön aikana. Ässä oksensi sen pienen vesimääränkin samantien ulos. Ässä ei ole ikinä ollut niin surkeassa kunnossa. Nukkui meidän sylissä pienessä kippurassa ihan voimattomana.

Eilen käytiin sitten lekurissa. Vietiin Ässän pissanäyte ( satunnaisesti oireillut eturauhasta, pissaamisvaikeuksia. ) ja pieneltä otettiin laaja verikoe + kuunneltiin sydän ja kopeloitiin läpikotaisin. Verikokeessa ei onneksi näkynyt mitään erikoista ja huokaistiin helpotuksesta, todennäköisesti pienellä on "vain" sitkeä mahapöpö. Ässä sai suoraan suoneen pahoinvointi- ja kipulääkettä. Kotiin saatiin canicuria ja antepsinia, nyt lääkitään näillä ja jos torstai-iltaan mennessä ei ole oireet hellittäneet niin takaisin lekuriin. Ruoka on pysynyt nyt sisällä ja Ässä syö ja juo hyvällä ruokahalulla, mutta eilen yöllä herättiin kun pieni ripuloi voimakkaasti. Kurjaa. Toivotaan että alkaisi nyt pikkuhiljaa jo tuo mahapöpö hellittämään.

Heti kun maha on pysynyt pari päivää kunnossa niin annetaan Ässälle matokuuri. Ässä on saanut matokuurin viimeksi 2-3kk sitten, kun laitettiin niskaan se stronghold.
Eturauhasvaivaan saatiin varmuudenvuoksi resepti antibioottiin, mikä auttoi viimeksikin samoihin vaivoihin. Jos eturauhanen vaivaa vielä jatkossa niin haetaan antibioottikuuri. Nyt kuitenkin hoidetaan ensin maha kuntoon ja katsotaan sitten mikä on tilanne. Lekurin kanssa puhellessa tuli ilmi, että Ässällä saattaa eturauhasessa olla joku krooninen tulehdus. Eturauhanen toimii jotenkin vääriin ja oireilee sen takia tulehtumalla. Suosituksena tulikin että Ässä kannattaisi kastroida jo tässä ensi talven aikana. Jos haluaa pitkittää sitä leikkausta niin yksi mahdollisuus olisi kokeilla hormonipiikkejä/ampulleja. Katsotaan nyt mitä tehdään, mennään tilanteen mukaan. Voi olla mahdollista että Ässä lopettaa oireilun kuin seinään, tai sitten oireet jatkuu. Tällä hetkellä ei enää oireile ollenkaan, ne oireet saattaa olla yhden päivän ja sitten Ässä on oireeton kuukauden. Kastrointi on Ässällä jokatapauksessa edessä piilopallin takia, eturauhasoireet lähinnä vaikuttaa siihen leikkauksen ajankohtaan vain.

Nyt toivotaan että mahapöpö hellittää. Ässä on jo piristynyt huomattavasti sunnuntaiyöstä. Eilen lekurissa jaksoi jopa vähän riehua, ja tarvittiinki kolme ihmistä pitämään meidän bokserista kiinni kun otettiin verikoetta. Lekurikäynnin jälkeen Ässä oli todella uupunut, kunnes illalla jaksoi hetken aikaa leikkiä pehmoleluilla itsekseen. Tänään Ässä on voinut yllättävän hyvin, ellei yöllistä ripulointia lasketa. Kierii juuri tällähetkellä sängyllä lelu suussa ja on pihalla jaksanut tallustella reippaasti vaikkei pitkiä lenkkejä käydäkkään. Paremmalta jo kuitenkin näyttää, ja se on kaikista tärkeintä.

Mahapöpön aikana Ässän liikkumistakin on nyt rajoitettu aika rankalla kädellä. Vaikka pieni on ollut suurimmanosan ajasta pirteä, ollaan käyty pihalla vain lyhyehköjä lenkkejä. Pääasia että pieni saa tehtyä tarpeensa ja tepasteltua rauhassa niin saa raikasta ulkoilmaa. Ässä ehtii juosta vapaana, haistella jälkiä ja etsiä esineitä metsästä sitten kun on täysin terve. Keskitytään nyt vain paranemiseen ja rauhalliseen elämään hetkeksi aikaa, niin Ässä on pian tervettäkin terveempi.

Siinä välissä kun Ässä oli ne neljä päivää terveenä/normaali, käytiin vähän seikkailemassa. Ensin käytiin sukuloimassa ja kuolaamassa kaikkien ihmisten vaatteet. Ennen kotimatkaa käytiin vähän kiertelemässä eri paikoissa, Ässä halusi välttämättä mennä katsomaan tykkiä ja pakkohan se oli kun pieni niin vaati.. Kotimatkalla käytiin kääntymässä Tete Cottonin kotona, Ässä riehui siinä ulkoaitauksessa lelujen kanssa ja me vuoronperään kasteltiin Ässää letkulla. Pihalla oli kamalan kuuma ja Ässä nautti viilennyksestä kyllä aivan valtavasti, sai kunnon hepuleita vain koko ajan.
Tähän väliin muutama kuva:

Ensin käytiin leikkimässä portsaria hovioikeuden talolla..

Sitten vallattiin jalkapallomaali..

Maalivahdin hommien jälkeen Ässä päätti ryhtyä tykkimieheksi.

Mutta koska typerä tykki olikin muurattu umpeen, eikä toiminut, oli aika liueta paikalta pois ja lähteä tutkimaan vähän isompia "palloja".

"Pallojen" jälkeen mamma pakkasi pojat autoon ja kurvasi Tete neidin pihaan, oli aika käydä vähän jaloittelemassa.

Lopuksi vielä todistusaineistona Ässästä pari kuolakuvaa, "bokseri ei kuolaa". Meidän perussiivoukseen kuuluu pölyjen pyyhkimisen lisäksi myös seinien sekä ovien pyyhkiminen. Ässä on kova poika ravistelemaan kuolaa seinille, taitava poika!

Nyt tosiaankin toivotaan parasta että päästäisiin vihdoinkin tuosta mahapöpöstä eroon. Rauhallista elämää ja lääkkeitä, eiköhän se siitä. Ässän kuulumisia kirjoitellaan lisää kun pieni tuosta paranee.

Eksymistä ja esineruutua

2011-07-16T08:22:00.000-07:00

Maanantaina eksyttiin. Mamma lähti Ässän kanssa päivällä pururadalle lenkille, tarkoituksena oli mennä sitä 15km lenkkiä pitkästä aikaa. Sinne oli sitten ilmestynyt uusi reitti jonka pituus oli 17,5km. Normaalisti ne reitit kiertää aina jonkin lenkin ja palaa siihen lähtöpaikkaan takaisin. Käveltiin Ässän kanssa reippaasti tuota uutta lenkkiä, kunnes 16km kohdalla sitten tajusin ettei tuo lenkki todellakaan kierrä takaisin sinne lähtöpaikkaan, vaan se lenkki loppuu keskelle metsää. Kyllä suututti.
Käännyttiin ympäri ja tympääntyneinä tallustellaan takaisin, kunnes jostain kumman syystä päähän tulee oikea älynväläys. Lähdetäänpä seuraamaan kylttejä, niin päästään n. 10 km päässä olevalle pitkospuureitille. Sieltä voisi vain soittaa pappan hakemaan väsyneet lenkkeilijät kotiin, niin ei tarvitsisi tuota älypitkää lenkkiä mennä uudestaan. Reitti kapenee kapenemistaan ja tie haarautuu joka mutkassa yhä useampiin suuntiin. Loppupeleissä päädyttiin kyltille missä ei lukenut mitään ja siinä vaiheessa tulosuunnasta ei ollut enää minkäänlaista hajua. Viisaana suunnistajana mamma sitten päätti lähteä vain johonkin suuntaan, kyllä se tie varmaan pian tulee. Sitä tietä ei sitten tullutkaan. Ja eksyttiin yhä syvemmälle metsään, ilman mitään tietoa missä päin sitä oikeasti ollaan.

Ässä tajusi vähän hätääntyneestä mammasta että kaikki ei taida olla normaalisti. Ässä oli koko matkan ollut hihnassa kiinni, mutta kulkenut edellä. Siinä hädän hetkellä pieni sitten tuli siihen mamman rinnalle, ja odotti päätöstä että mihinkä mennään. Siinä sitten hortoiltiin pitkän aikaa. Metsässä rämmittiin ihme suon läpi ja löydettiin hiekkatie. Hiekkatietä kuljettiin pitkän matkaa, ja arvatkaapas minne se vei. Keskelle metsää taas. Käveltiin sen uuden metsän läpi taas, kunnes se yhtäkkiä loppui ja oltiin lähellä luonnonsuojelualuetta. Ennenkuin päästiin tutulle ja turvalliselle luonnonsuojelualuereitille niin meidän kimppuun hyökkäsi lokki. Se teki ilmahyökkäyksiä siinä muutaman metrin päässä. Ässä äkkiä lyhyelle narulle ja mamma kävelee puoliksi kumarassa pienen yläpuolella, ettei se perhanan lintu vain pääse nokkaisemaan. Vihdoinkin kun päästiin tutulle alueelle niin se lintukin häipyi, onneksi. Paidassa ja hiuksissa oli sitä linnunsontaa mutta pääasia että oltiin jo tutulla alueella ja pian päästäisiin kotiin. Yli neljän tunnin eksymisreissu alkoi vaatia jo veroansa.

Pappa tuli sitten hakemaan väsyneet seikkailijat kotiin. Ässä oli kyllä tosi reipas, vaikka kotiin päästyään reppana nukkuikin koko päivän ja tiistainakin oli vielä vähän poikki. Säikähdyksellä ja muutamilla hyttysen puremilla selvittiin. Ei tule enää kovin herkästi lähdettyä uusille reiteille seikkailemaan, ehkä on parempi vain pysytellä niissä tutuissa ja turvallisissa paikoissa...

Loppuviikosta kun sitä virtaa alkoi taas olemaan normaalilla tavalla niin lähdettiin tekemään esineruutua. Ässä on tosi hyvä etsimään, kotona aina piilotellaan pienen leluja ja Ässä sitten etsii niitä innoissaan. Pieni on kyllä mestarietsijä, osaa etsiä jonkun tietyn lelun muiden lelujen joukosta. Nokkela poika siis.

Koska tehtiin nyt ensimmäistä kertaa tuota ruutua, niin aloitettiin vähän helpommalla tavalla. Tallattiin n.10x10 alue, jonne piilotettiin yksi Ässän sininen pallo. Pallon päälle ripoteltiin vielä vähän sammalta ettei se erotu sieltä maastosta liian hyvin ja että Ässä käyttää nenäänsä sen etsimiseen eikä silmiä.

Ajateltiin ettei Ässä tajua pysyä siinä alueen sisällä, vaan lähtee hortoilemaan innoissaan minne sattuu, mutta toisin kävi! Annettiin Ässälle "etsi" käsky ja pieni lähti nenä maassa tutkimaan aluetta. Muutaman kerran Ässä nosti päätä ja oli lähteä pois, mutta uudestaan vain käsky niin pieni lähti aina yhtä innoissaan etsimään. Muutamassa minuutissa se pallo löytyikin ja Ässä oli selvästi tyytyväinen suorituksestaan. Häntä vispasi sen verran kovaa tahtia sen pallon löydyttyä, että oli kyllä mieluisaa puuhaa.

Tehtiin sitten kahtena peräkkäisenä päivänä pikkuruudut, joissa oli aina joku Ässän oma lelu. Ensi viikolla ei enää käytetä Ässän omia leluja, kun pieni on jo nyt äkännyt aika hyvin tuon idean. Sisällä ollaan harjoiteltu sitä että Ässällä on joku lelu minkä löytää, mutta palkataan sitten eri lelulla. Harjoitellaan nyt aluksi vain yhdellä tavaralla tuota ruutua, ja etenemisen mukaan sitten laajennetaan sitä aluetta pikkuhiljaa ja myöhemmin otetaan niitä tavaroita enemmän mukaan.

Erilaisten tavaroiden kantaminen ja noutaminen on Ässälle jo ennestäänsä tuttua, eli sitä ei onneksi tarvitse aivan alusta asti opetella. Ässä osaa toimia "lähettinä", eli jos vaikka pappa antaa Ässälle limsapullon ja käskee Ässän juosta mammalle, niin Ässä tuo sen limupullon sitten mammalle. Harvoin lähtee hortoilemaan omille teilleen, vaan vie lähes aina tavaran hyvin pisteestä a pisteeseen b. Palkaksi kun tulee kunnon repimisleikkejä niin mikäs sen parempaa.. Pitää tuota lähettileikkiä vähän soveltaa tuohon noutamiseen.

Ässä joutui mustikoiden hyökkäyksen kohteeksi..

Ässän allergia on nyt pysynyt hyvin kurissa. Ässä syö sitä Eukanuban, isojen rotujen aikuisten lammas-riisi nappulaa. Tuoteselosteessa lukee edelleenkin se eläinrasva, mutta koska Ässä ei ainakaan noin pienestä määrästä oireile niin syökööt sitä nyt vain. Ässä on nirsoksi opetettu, ja nuo nappulat on ainoita mitä herra on suostunut syömään pelkästänsä. Saa iltaruoan lisänä vielä nutroliinia ja joskus raejuustoa, eridanouksen maustamatonta jugurttia tai kananlihaa. Herkkupaloina menee juusto, kurkku, joskus jopa kaurapuuro ja järsittäväksi Ässälle ostetaan välillä niitä hirvennahkarullia. Tällä hetkellä Ässä voi todella hyvin, ei kutise ja silmät, korvat ja varpaat on hyvässä kunnossa.

Tähän väliin muutama tasapainottelukuva.

Tänään käytiin päivälenkki järven vierustalla, vallin päällä. Aika hissukseen siinä tallusteltiin, Ässälle heiteltiin muutaman kerran palloa siinä matkan aikana. Sää siinä muuttui aika nopeasti, ensin tuli hetkeksi aikaa pimeää ja alkoi jyristä. Jyrinä loppui nopeasti ja kun tuli taas valoisaa niin alkoi sataa kaatamalla..

Hellettä ja mansikoita!

2011-07-11T01:28:00.000-07:00

Ässä on herkuttelija. Tykkää aivan hirveästi tuorekurkusta, välillä kun saa kurkun pätkän niin juoksee omalle pedilleen ja järsii sitä sielä hitaasti nautiskellen. Nyt kesällä on sitten maisteltu mansikoita, ja voi pojat että Ässä tykkää niistä. Kuola valuen Ässä odottaa koska saa sen pienen, mutta ikioman mansikkansa. Sitä mansikkaa sitten mussutetaan oikein kuuluvasti, on se sen verran hyvää herkkua. Viikon aikana Ässä onkin kiskonut mansikoita ehkä vähän liikaakin koiraksi, niitä on uponnut ainakin kourallinen pienen pokkerin mahaan.

Viime viikolla helteet rajoitti taas ulkoilua. Iltaisin käytiin pitkiä lenkkejä ja muutamana sadepäivänä riehuttiin sitten sateen aikana pihalla. Viikonloppuna päästiin vihdoinkin oikein ajoissa liikkeelle, lähdettiin jo viiden jälkeen pitkälle lenkille pitkospuille. Matka kohteeseen oli taas sellaista kauheaa ininää ja vinkumista. Ässä tiesi että pääsee juoksentelemaan kun kotona oltiin jo vähän lämmitelty reippaammalla lenkillä ja pieni sai valjaat päälle. Pari tuntia Ässä juoksentelikin sitten aika vauhdikkaasti, välillä kävi uimassa ja pyöri ojissa ja suossa. Ässä on kyllä oikea hyvänmielen koira. Sitä pienen innostunutta ja onnellista juoksemista siinä meidän ympärillä on niin mukava katsella, että aivan jää hymyilyttämään koko loppupäiväksi.

Metsälenkiltä/pitkospuulenkiltä on aika tylsä laittaa kuvia, Ässä kun seisoo aina samalla tavalla joka kuvassa. Eri päivinä keppi saattaa olla erilainen, muuten kuvat on lähestulkoon identtisiä..

Pitkospuilta lähdettäessä muistettiinkin että tänne on tullut uusi koirapuisto. Käytiin sielä lopuksi vähän leikkimässä. Pitkään aikaan ei olla Ässän kanssa puistoiltu, mutta tuolla tullaan varmaan joskus käymään toistekin. Pohja oli tosi hyvä, pehmoista rantahiekkaa. Isojen ja pienten puolet oli myös erikseen. Tyhjässä puistossa viihdyttiinkin sitten aika kauan. Ässä innostui juoksemaan frisbeen perässä ja kaiveli innoissaan tennispallojaan hiekasta. Hienoja kuoppia Ässä sinne kaiveli, sitä hiekkaa lenteli välillä niin kovalla tohinalla että piti aivan väistellä. Leikin ohella myös vähän temppuiltiin, Ässä seurasi, hyppi penkin yli, meni jalkojen alta ja harjoiteltiin muutamia kaukokäskyjä. Mukavaa oli.

Pienen naama olikin sitten hetken leikkimisen jälkeen täynnä hiekkaa...

Viikonloppuna käytiin myös yhdellä kartanolla kääntymässä, Ässä kävi sielä tervehtimässä Tete neitiä. Ässä sai juoksennella siinä pihalla vapaana, lähellä ei ollut autotietä niin tohdittiin päästää tuo kömpelö vapaaksi. Ässä tutki tarkkaavaisesti koko piha-alueen läpi, kävi rakennuksissa sisällä ja asuntovaunussakin kääntymässä. Siinä kirmaillessa pieni kävi välillä juomassa ja sitten juoksi hepuloiden ihmisten luokse ottamaan rapsutuksia. Hellepäivän hyötynä, Ässän litrahuulien mukana kulkeutuva vesi viilentää rapsutusten antajaa.

Kylässä ei kauaa oltu, kun siinä pihalla oli niin kuuma. Kiva reissu kuitenkin oli, Ässä rakastaa autolla matkustamista, varsinkin kun käydään aina pysähtymässä niin mielekkäissä paikoissa.

Nyt tulee pari vähän vanhempaa kuvaa. Selvennykseksi vielä että kuvat on otettu tuon tapahtuman jälkeen, kun penkkejä ym. ei vielä oltu kerätty pois. Pojat oli pysähtyneet lenkillä siihen vain istuskelemaan hetkeksi aikaa.

Ässä näyttää kuvissa aivan siltä kuin olisi tiskillä tilaamassa kylmää huurteista...

Päivän ulkoilukuvia.

2011-07-03T07:30:00.000-07:00

Tänään piti aamulla lähteä uimaan, mutta sää oli muuttunut sen verran viileäksi että päätettiin lähteä pitkälle lenkille elämysreitille. Reilu pari tuntia siellä sitten tassuteltiin, aika reipasta tahtia koko ajan. Metsässä Ässä juoksi tuttuun tapaansa siinä meidän ympärillä, välillä otti muutamia spurtteja ja etsi keppejä. Tennispallojen voimalla harjoiteltiin jopa keskellä metsää vähän seuraamista ja kunnollisia luoksetuloja. Siinä elämysreitin varrella, yhden laavun takana on sellainen mukava kaislikkoranta missä Ässä tykkää juoksennella. Vettä on korkeintaan mahaan asti. Siellä se pieni sitten veti rinkiä kepin perässä kuin mikäkin noutaja.

Loppupäivä on mennyt aika leppoisasti, Ässä väsähti reippaan lenkin jälkeen niin hyvin että pieni on nukkunut koko loppupäivän vain silmät rusinalla.

Sitten kuvia!

Ässä löytää metsästä jokaikinen kerta, aivan valtavia "keppejä". Niitä se sitten tyytyväisenä kantaa, ohi kun juoksee niin se keppi vain kalahtaa meidän jalkoihin.

Ja kun pahimmat hepulijuoksut on juostu, on aika pysähtyä järsimään maasta löytyviä aarteita!

Ja lopuksi vielä naamakuvat pienestä pokkerista.

Tennispalloja ja hellettä

2011-07-01T00:44:00.000-07:00

Ässän juhannus sujui leppoisasti. Kaikki hyvät, yleensä ruuhkaiset lenkkimaastot oli kerrankin typötyhjiä. Juhannusviikonloppuna sitten käveltiinkin hyvin pitkiä lenkkejä ja nautittiin hiljaisuudesta. Juhannuksena satoi muutamaan otteeseen ja sateen takia metsässäkin oli sitten muutamia mukavia kura-alueita.. Ässä rakastaa nyt uimakauden aloituksen jälkeen vettä ja kaikkea märkää. Ei tule varmaan yllätyksenä että Ässä sitten juoksi onnessaan sielä mudassa, jäi jopa makaamaan keskellä lätäkköä tyytyväisenä. Sitä mutaa oli tietenkin myöhemmin myös mamman ja papan vaatteissa, kun Ässä päätti juosta luokse niin kovalla innolla että törmäsi suoraan jalkoihin ja jäi siihen tuttuun tapaansa kiehnäämään.

Ässä kävi vähän syömässä hirvenkak.. MUTAA!

Ässä on luonteeltaan sellainen että haluaa olla mukana koko ajan, tehtiinpä mitä tahansa. Pieni on kova poika valvomaan että kotityöt hoituu kunnolla, ja "auttaa" aina parhaansa mukaan. Kun tullaan ruokakaupasta kotiin, ja lasketaan ne ruokakassit hetkeksi aikaa lattialle niin Ässä käy jokaikisen pussin läpi. Työntää siis pään sinne pussiin ja haistelee juttuja. Sitten kun tavaroita aletaan laittamaan jääkaappiin, Ässä istuu pussin edessä ja haistaa aina jokaista tuotetta. Tärkeä työ! Juhannuksena siinä kauppakasseja purettaessa Ässä ei ollut huomannut että pienen pedille oli viety tennispallo. Monta kertaa Ässä käveli uuden pallonsa ohi mutta ei huomannut sitä kun oli niin ostoksien lumoissa. Kun viimeinenkin ruokatarvike oli aseteltu jääkaappiin ja Ässä tyytyväisenä käveli pois keittiöstä, tapahtui jotain kummallista. Ässä jähmettyi. Sitten häntä alkoi heilumaan. Lopuksi Ässä syöksyi pedilleen, nappasi pallon suuhunsa ja loppu onkin arvattavissa. Pieni riehaantui tennispallosta niin kovasti että se pallo sinkoili pitkin seiniä. Meidän oli sitten ihan pakko ottaa Ässältä se tennispallo pois. Ässä riehaantuu aina uusista leluista tosi kovaa, mutta tennispalloriehaantuminen oli jotain sanoin kuvaamatonta. Ässä onkin nyt leikkinyt ulkona paljon palloilla ja tennispallo on aivan uskomattoman hyvä esine motivoimaan Ässää. Pieni tekee mitä tahansa sen pallon eteen.
Koulutushetkekin on nyt sujuneet tosi mukavasti, Ässä on tosi vireä ja skarppina koko ajan.

Nyt tällä viikolla on ollut hellettä. Ei tykätä sitten yhtään. Aamukuudelta ollaan käyty pitkä lenkki, iltaan asti muut lenkit pitää käydä lähimetsässä kun se on ainut varjoisa ja vähän viileämpi paikka. Pieni onkin nyt lähestulkoon jokaikinen päivä vain maannut tuulettimen edessä. Vesikiposta Ässä on myös paljon pyydystellyt jääpaloja, pieni kun tykkää ensin työntää päänsä sinne kippoon ja sitten rouskutella sitä jäänpalaa. Aamuisin ja iltaisin kun ollaan käyty pidempiä lenkkejä, on Ässä viety aina heti lenkin jälkeen jääkylmään suihkuun. Yritetään aina pitää pienen olo viileänä jo valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kieli maassa läkähtynyttä koiraa yrittää jälkeenpäin viilennellä.

Tänään käytiin aamulla vähän juoksentelemassa ja siinä samalla Ässä kävi pikaisesti vedessä kahlailemassa. Virtaa on vähän viikon aikana kertynyt varastoon ja aamun puolen tunnin vapaana juokseminen sujui Ässältä lähinnä hepuloidessa.. Ja pallon perässä juostessa tietenkin.

Nyt viikonloppuna käydään joku aamu uimassa. Uimareissulle pitää lähteä jo aamu viideltä jos meinaa päästä tyhjälle koirarannalle, eli saa nähdä kuinka Ässän saa hereille. Ässä kyllä nousee aina kun jompi kumpi meistä nousee, mutta jos kello soi vähääkään ennen kuin normaalisti niin aivan varmasti saadaan osaksemme mulkoilua. Pieni on vähän aamu-uuninen ja toisaalta Ässä on kyllä jo tottunut siihen unirytmiin, että aamuisin vain käydään vähän ulkoilemassa ja syömässä ja sitten nukutaankin monen tunnin unet, iltapäivään asti.

Heti kun säät viilenee niin käydään myös kokeilemassa vähän tassuviehetreeniä. Yritetään käydä nyt kesän aikana jossain päin suomea tutustumassa vähän Powerdog lajeihin, sikajahti varsinkin voisi olla "Ässän oma juttu". Näitä odotellessa!

Pari naamakuvaa myös riiviöstä. Ensin vakava ilme.. ja perään erittäin vajaa ilme.

Päivän kuvia

2011-06-19T07:55:00.000-07:00

Aamulla Ässä tasapainotteli narulelulla, "mamma mä en näe mitään".

Sitten lähdettiin ajelemaan metsää kohti, loppumatkasta pikkupoika sai vähän katsella maisemia avoimesta ikkunasta.

Metsässä ei tehty juuri mitään erikoista, käveltiin rauhassa ja Ässä sai juosta omaa tahtiaan siinä ympärillä. Muutama luoksetulo otettiin vinkulelun avulla ja heiteltiin Ässän rakastamia keppejä pitkin metsää.

Matkailua ja patteja

2011-06-18T07:37:00.000-07:00

Maanantaina arki alkoikin vähän eri tavalla kuin normaalisti. Aamupalan jälkeen pieni uninen pokkerinpentu pakattiin autoon ja suunnattiin kohti Keski-Suomea. Ässä osaa matkustaa todella mallikkaasti auton kyydissä, makoilee vain koko ajan. Välillä saattaa nousta istumaan ja katselee vähän ikkunasta. Matka sujui hyvin, helteiden perään kunnon kaatosade oli kyllä todella toivottua. Muutaman kerran matkanvarrella pysähdyttiin jaloittelemaan, ja voi pojat että Ässä oli täpinöissään kun ei tiennyt missä oli. Pää korkealla se kuikuili ympärilleen ja tutki tarkkaavaisesti uutta ympäristöä.

Käytiin sitten kyläilemässä kasvattajien luona. Ässä on luonteeltaan tosi avoin kaikkia ihmisiä kohtaan ja rakastaa yli kaiken huomiota ja paijausta. Välillä piti aivan katsoa muualle kun vajaa 40 kiloinen pokkerinpentu kiipeili kasvattajien syliin, kuola valuen ja häntä heiluen. Pusuja on niiiin kiva antaa! Ässä viihtyikin sitten vauvakodissaan oikein hyvin. Oli leppoisaa kun pihalla sai jaloitella vapaana ja kaikenkukkuraksi sielä oli aivan mahtava sininen pallo, mitä Ässä jaksoi pyöritellä tuntitolkulla yhä uudestaan ja uudestaan.

Ässä on kotona sisäsiisti ollut jo pitkän aikaa mutta jostain syystä vieraissa, jännittävissä paikoissa se pidättäminen on vähän vaikeaa. Aluksi vitsailtiin siitä että Ässä on joskus kylässä kiivennyt sohvalle ja avannut siihen hanat. Ei tarvitse varmaan edes kertoa että minne se meidän riiviö sitten pissasi kasvattajien luona? Sohvalle tietysti. Kakkihätäkin oli suuri, jännittävän aamun aikana Ässä oli pinnannut hätäänsä ja päätti sitten antaa muistoksi keskelle kuramattoa pienen lahjan. Reppana. Onneksi Ässä omaa niin hurmaavan luonteen, että tuollaiset pienet yllärit ei tainneet paljoa haitata.

Kotimatka sujuikin sitten yhtä hyvin kuin menomatka, pieni nukkui nenä rusinalla kotiin asti.

Ässälle tuli ihan äkillisesti viime sunnuntaina pieniä paiseita ympäri kehoa. Patit laski ensin yön aikana pois ja maanantaina tuli uusia. Näitä patteja oli erityisesti jaloissa ja kyljissä. Epäiltiin että Ässällä on joko nokkosrokko/bokserirokko tmv äkillinen allerginen reaktio. Patit ei näyttänyt haittaavan Ässää ollenkaan kunnes sitten tiistai- iltana ennen nukkumaanmenoa säikähdettiin kunnolla. Ässän pää, korvia ja kuonoa myöten oli täynnä niitä patteja. Pelkona oli ettei Ässä saa kunnolla henkeä ja annettiin sitten pari kyytablettia. Ässälle tuli aivan hurjan huono olo niistä tableteista, pieni oksenteli yön aikana muutamaan otteeseen. Kaikki patit kuitenkin lähti kokonaan pois ja huokaistiin sitten helpotuksesta. Niitä on nyt viikon aikana tullut enää korkeintaan yksi tai kaksi kappaletta jalkaan, ei sen enempää.

Nyt tulee vähän huono kuva mutta tässä näkyy niitä patteja Ässän jalassa.

Ja koska Ässä on söpö, pakollinen naamakuva myös tähän väliin.

Nyt loppuviikolla ollaan vain oltu kotosalla, lenkkeilty ja leikitty.

Ässällä käytetään valjaita enää vain silloin kuin pieni saa juoksennella vapaana. Niistä on helpompi napata Ässä kiinni jos tulee joku äkillinen tilanne että tapahtuu jotain eikä pikkupoika halua totella. Nykyään aina valjaat nähdessään Ässä tietää että pääsee juoksentelemaan ja aloittaa aivan hervottoman steppaamisen.. Se steppailu jatkuu aivan autolle asti. Autossa sitten tuhistaan ja pöhistään siihen malliin että kuskin pitäisi ajaa nopeammin perille..
Tänään käytiin taas pitkästä aikaa vähän juoksentelemassa. Ässä nautti vapaanaolemisesta vaikka hyttysten takia meidän lenkki jäikin vähän lyhyeksi. Nyt odotellaan vesisadetta, tänään tai huomenna pitäisi sataa niin mennään sitten oikein pitkä metsälenkki.

Tähän väliin muutama kuva tältä päivältä. Ässä on nyt noin 10 kuukautta vanha ja painaa noin 38-39kg. Kovasti se pieni on kasvanut, vieläkin saa tulla syliin vaikka painoa alkaa olemaan jo aika mukavasti.

Janon yllättäessä Ässä osaa juoda suoraan pullosta

Ensi viikolla vietetäänkin juhannusta, eli sitä odotellessa.

Aamun uintikuvia

2011-06-12T00:37:00.000-07:00

Tänään lähdettiin aamukuudelta uimaan. Autossa vaihdettiin valjaisiin pidempi uintinaru ja kun Ässä päästettiin autosta pois niin suoraanhan se juoksi sinne veteen. Kovasti meidän uimamaisteri tykkää uimisesta, vaikka itse uiminen onkin vielä vähän hakusessa. Oli mukava olla varhain liikkeellä, paikalla ei ollut muita ja Ässä sai mennä vapaammin. Ässä polskutteli vedessä reippaan puolituntisen jonka aikana vesipeto käväisi vain muutaman kerran rannassa, muuten Ässä viihtyikin hyvin vedessä.

Ja sitten niitä kuvia.

Päivän polskuttelukuvia

2011-06-06T10:56:00.000-07:00

Ässä kävi tänään kuuman päivän päätteeksi uimassa. Hyvin pieni pomppii vedessä edestakaisin eikä pelkää yhtään kastumista. Ässän pää käy välillä kokonaan veden alla.. Ihme sukeltelijapoika! Kivaa oli ja huomenna mennään taas polskuttelemaan illalla.

Alkukesän kuulumisia

2011-06-03T04:52:00.000-07:00

Ässä on pieni kukkaispoika. Haistelee ja tutkii aina kovasti erilaisia kukkia. Voikukat taitaa olla pikkupojan lemppareita, niitä kun on niin mukava vaania kuin mitäkin suurta saalista. Vaanimisen jälkeen sen kukan päälle hypätään ja siinä samassa sekunnin murto-osassa se kukka napataan suuhun. Heti sen perään se kukka sylkäistään maahan ja sitä tallataan tassuilla. Kun voikukka on liiskaantunut täydellisesti, on seuraavan uhrin vuoro. Vanhat voikukat on myös erittäin mielenkiintoisia. Ässä jäi kerran tuijottamaan tuulessa heiluvaa valkoista kukkaa ja ihmetteli hetken aikaa kun niitä valkoisia siemeniä lenteli ilmassa.

Kesä on mukavaa aikaa, varsinkin kun ulkona riittää tutkittavaa. Muurahaispesässäkin on kiva seistä ja ihmetellä miksi mamma ja pappa kiljuu Ässää pois sieltä. Nurmikolla on ihana kävellä, ruohotuppoja voi aina välillä napata suuhun ja juosta sitten hepuloiden varpaat leveällä. Puiden oksiin on hauska hyppiä, niitä lehtiä ja tikunpaloja sitten syljeskellään ainakin vartti sen hyppimishetken jälkeen. Ötököistä ei varmaan edes tarvitse sanoa mitään. Kaikki mikä liikkuu on mielenkiintoista. Ässä on välillä pyydystellyt suullaan perhosia ym. öttiäisiä mutta osaa onneksi jättää ne rauhaan kun kieltää. Ampiaisen jahtaaminen kun voisi olla aika vaarallista. Käärmeisiin ei olla onneksi vielä kertaakaan törmätty ja toivotaan ettei törmätä, ikinä!

Ässälle tulee aivan hirveän nopeasti kuuma. Pidemmät lenkit ollaan lähes aina käyty siinä aamupäivällä tai illalla, mutta nykyään ne käydään jo aamulla varhain tai iltamyöhään. Muutaman kerran Ässä on nyt käynyt kahlailemassa metsälenkin jälkeen. Hyvin pieni menee veteen, jopa viihtyy sielä vaikka ei vielä uikkaan. Kovin kauas Ässää ei olla päästetty, välillä ollaan pidelty narusta kiinni niin Ässä on saanut kahlailla vain siinä narun pituudella. Yhtenä iltana ( yöllä oikeastaan ) laitettiin valjaisiin kiinni Ässän jäljestysnaru niin pieni pääsi pidemmälle kahlailemaan. Kovasti sukeltajapoika laittaa päätänsä veden alle ja etsii veden alta aarteita. Muutaman kerran Ässä meni niin syvälle että kyljetkin kastuivat. Takaisin rantaan matkaaminen oli sitten vähän huvittavan näköistä, Ässä kun peruuttaa sieltä vedestä pois...
Kun vedet lämpiää enemmän niin matkataan jonnekkin kunnolliseen koiran uittopaikkaan. Pääsee Ässä sitten vapaana juoksentelemaan sielä vedessä ja jopa uimaan. Tuossa meidän kahluupaikalla käy muitakin koiria uimassa eli siinä saa olla, vapaana vaan ei voi pitää kun selän takana kahden metrin päässä menee tie. Ei oteta mitään riskejä sen suhteen että joku vatipää ajaa nurkan takaa satalasissa ja Ässä jää alle.. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin kiva että Ässä on päässyt kahlailemaan, pieni kun selvästi tykkää siitä.

Kesäisen sään lisäksi Ässä kuuli tässä viikolla elämänsä ensimmäisen kerran ukkosen jyrinää. Ja voi pojat että Ässää pelotti. Ensin kuului pieni jyrähdys ja Ässä nousi tikkana ylös päiväuniltaan. Siinä se pieni juoksi asuntoa ympäri haukkuen ja muristen, yritti paikallistaa mistä se ääni oikein kuului. Ässä kiipesi sitten sohvalle ja kuunteli tuleeko ikkunan suunnasta mitään, kun jyrähti oikein kunnolla. Reppana säikähti aika kovaa mutta rauhoittui sitten kun alkoi kaatosade eikä enää jyrissyt lainkaan.

Tehtiin viikolla ennen metsälenkkiä sellainen parin metrin loivasti mutkitteleva jälki, jonka Ässä kävi sitten läpi lenkin päätteeksi. Ässä oli siis vapaana ja näytettiin vain mistä kohtaa se jälki alkaa. Ässä kulki siinä hetken aikaa suoraan ja rauhassa kunnes poikkesi jäljeltä vähän ja alkoi poukkoilemaan. Meni sitten loppujen lopuksi sen jäljen väärin päin, lopusta alkuun mutta nenä pysyi tiukasti maassa koko ajan. Ihan kohtalaisen hyvin meni, vaikkakin vauhti oli aika päätä huimaava. Viikonloppuna tehdään taas ainakin yksi pieni jäljen pätkä ja Ässä saa etsiä metsästä muutamaa lempi leluansa. Ässä on kyllä todella taitava käyttämään nenäänsä ja muutenkin fiksu pokkerin pentu.

Ässä löysi egonsa kokoisen kepin..

Antibioottia ja jääpaloja

2011-05-21T10:30:00.000-07:00

Maanantai aamuna Ässä käväisi lekurissa. Pieni sai antibioottikuurin eturauhastulehdukseen. Sama antibiootti vaikuttaa myös silmiin, silmienympäryksien turvotus ja yleensäkin silmien ärtyneisyys on laskenut pois. Ässällä on selvästi pöly/siitepöly allergiaa mutta toistaiseksi yritetään nyt pärjätä huolellisella putsaamisella. Jatketaan siis ahkeraa silmien ympärysten putsausta ja tarpeen mukaan käytetään silmähuuhdetta.

Ässältä otettiin myös varpaiden välistä teippinäyte, epäiltiin hiivaa ja sitähän se oli. Kynsien juurissa oli myös ns. hiivarantuja. Tassuja ollaan nyt hoidettu malaseb shampoolla. Muutaman kerran viikossa, kolmen viikon ajan pestään sillä ja jatkossa tarpeen mukaan.

Painoa pikkuvauvalla oli maanantai aamuna tasan 34kg. Toivottavasti kontrollikäyntiä ei tarvita ja selvitään haavereilta, seuraava eläinlekuri aikahan Ässällä on tässä reilun kolmen kuukauden päästä kun riiviö täyttää vuoden ja käydään uusimassa rokotukset.

Ässälle saa kyllä tuputettua lääkkeet kuin lääkkeetkin ihmeellisen helposti. Matolääkkeet annettiin joskus "namipaloina" ja antibiootitkin menee vain suoraan kurkusta alas. Kerran Ässä on tainnut sylkäistä lääkkeen ulos, mutta silloinkin omatoimisesti oli heti ottamassa sitä lattialta takaisin suuhun.. Matolääkkeet ollaan yleensä jauhettu ruoan sekaan, mutta esim. kortisonitabletit ja antibiootit menee vain kurkusta alas, voin voimalla tietenkin. Laitetaan sen lääkkeen ympärille aina pieni kerros voita, jotta se solahtaa kurkusta helposti alas. Vauvan suu auki, nappi kielen päälle ja kuono kiinni. Ässä nielaisee aina heti ja saa heti perään palkkioksi aina jonkun herkun. Ässä on perso syömään kaikkea mahdollista, jopa sellaista mikä maistuu pahalta. Esimerkiksi kurkun tai valkosipulin pala ei Ässän mielestä ole millään tavalla miellyttävän makuista. Se kiposta löydetty kurkku on kuitenkin pakko syödä, keinolla millä hyvänsä! Ässä pyörittelee näitä "pahoja makuelämyksiään" yleensä hetken aikaa suussa, sylkäisee, hyppii ruoan päällä, pyörittelee uudestaan suussa, sylkäisee jne. jne.

Jääpaloja on mennyt aika paljon, ne kun on niin kivoja Ässän mielestä. Yleensä Ässä roudaa jääkipostaan jääpaloja yksitellen omalle pedilleen ja nakertelee ne kaikessa rauhassa. Välillä jääpalat innostaa niin kovasti että koko homma menee leikiksi ja Ässä levittelee ne jäät pitkin lattiaa ja kierii niiden seassa.. Höpsö koira.

Tähän väliin pakolliset "pusukala" kuvat Ässästä. Voiko enää söpömpää olla? Pieni ruttuturpa!

Viikolla ollaan puuhattu vaan perusjuttuja. Pitkillä lenkeillä käydään ihan päivittäin, muutamana sadepäivänä ollaan kävelty 10-15 km mutta muuten pisimmät talutuslenkit on sellaista + - 5km. Pisimmät lenkit tehdään aina pururadalla, siitä kun pääsee välillä oikaisemaan tai pidentämään matkaa metsän kautta. Pidemmät lenkit on aina sellaisia haistelu ja tutkimuslenkkejä. Pojat on myös muutaman kerran rauhassa käppäilleet laskettelurinteen ylös, hyvää jumppaa koiralle ja ihmiselle... Vapaana Ässä pääsee juoksemaan yleensä muutaman kerran viikon aikana. Pyritään siihen että Ässä pääsisi edes kerran viikossa kirmailemaan omaa tahtiaan. Kotona tokoillaan ja leikitään, Ässä on tosi hyvä mm. etsimään tavaroita ja tunnistaa osan leluistaan "nimeltä".
Ässä saa yleensä osan aamuruoastaan aktivointipallosta, pieni kun tykkää pyöritellä sitä palloa vaikka tunnin putkeen.

Ässä on myös kova poika tasapainottelemaan erilaisilla leluilla ja ruoalla. Odottaa tosi hienosti paikallaan hievahtamatta kunnes saa luvan heilauttaa päätä ja napata lelun tai ruoan suuhun. Kuvan possukin vain valui koko ajan paikaltaan mutta Ässä odotti kiltisti. Taitava poika!

Ässä säikähti tässä yhtenä iltana kun palovaroitin pärähti soimaan. Pieni nousi tikkana ylös, haukkui muutaman kerran ja tarkkaili ympärilleen. Niska ja selkäkarvat tärähti ylöspäin ja Ässä kierteli hetken aikaa asunnossa valppaana. Juuri kun pieni rauhoittui ja pääsi makaamaan niin se palovaroitin pärähti uudestaan päälle. Meidän pitää opetella näitä kokkauksen saloja niin säästytään jatkossa siltä korvia huutavalta meteliltä. Ässän voimakas haukku siihen päälle niin ääni oli kuin suoraan eläintarhasta..

Ässän kesäsuunitelmiin kuuluu ainakin uimataidon opettelu ja loppukesästä lähdetään jonnekkin reissuun.. Niitä odotellessa!

Mutapossu kuopassaan..

Lauantain ulkoilukuvia

2011-05-14T08:19:00.000-07:00

Löydettiin tänään uusi metsäreitti missä riitti tutkittavaa. Ässä jostain kumman syystä hakeutuu aina mutalätäköiden läheisyyteen. Kylmä mutavelli taitaa tuntua kivalta varpaiden välissä...

Maanantaina joudutaan taas valitettavasti matkaamaan eläinlääkärille. Ässällä on nyt loppuviikosta ollut pissaamisvaikeuksia. Kerran pieni laski alleen nukkuessaan ja ulkona on välillä pissaaminen ollut hankalaa. Lisäksi Ässällä on myös jonkinsortin siitepölyallergiaa, koska silmät vuotaa aivan uskomattoman paljon. Silmien vuotaminen pahenee aina ulkona olemisen jälkeen ja kotosalla taas hieman paranee. Itse silmät on päällisin puolin kunnossa, mutta silmien ympärystät on vähän paisuksissa johtuen varmaankin siitä runsaasta vuotamisesta.

Päivän kuvia

2011-05-12T05:30:00.000-07:00

Tänään ollaan nautittu kauniista säästä. Lenkin varrella oli läntti nurmea ja istuskeltiin siinä tovi. Ässä löysi myös maasta voikukan, mitä ensin haisteli innokkaasti ja lopuksi sitten söi sen...

Illalla käytiin myös tallaamassa pieni jäljen pätkä. Hyvin pysyi nenä maassa koko ajan. Toistaiseksi toinen meistä vielä kulkee sen jäljen vierellä, ettei Ässä poukkoilisi niin paljoa ja oppii kulkemaan rauhallisemmin. Hiljaa hyvä tulee!

Kuulumisia

2011-05-11T03:33:00.000-07:00

Käytiin viime viikolla ulkoilemassa luonnonsuojelualueella. Hassua kuinka metsäkin näyttää aivan erilaiselta, kun se on koskematon. Ässä sielä tapansa mukaan riehui, suurimman osan matkasta käveli ihmisten lailla pitkospuilla mutta välillä poikkesi reunoilla vähän kirmailemassa. Sieltä pöpeliköstä sitten kuului yhtäkkiä kiljahdus. Ässä oli juossut sellaisen risukasan päältä, ja hypännyt niin että yksi tikku oli raapaissut mahaa. Verta tuli onneksi vain vähän ja naarmu oli aika pintapuolinen vaikkakin vähän syvempi kuin tavallinen pikkunaarmu. Haavaa ei onneksi tarvinnut tikata ja tässä viikon aikana se onkin parantunut todella hyvin. Pieni naarmuinen arpi siihen jää muistoksi. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Ässä on oikeasti avaruusolio, näkeehän sen silmistä..

Eilen käytiin pitkästä aikaa puistossa päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Metsäseikkailut pitää nykyään ajoittaa hyvin varhaiseen aamuun, iltapäivällä ja illalla elämysreiteillä on niin ruuhkaista että Ässää ei viitsi pitää vapaana kun pitää koko ajan kytätä tuleeko joku vastaan. Puistossa oli kivaa kun pitkästä aikaa vinkulelut pääsi pienen hampaiden puristuksiin. Ässän vinkulelut otettiin aikoja sitten vain ulkokäyttöön, Ässä kun vinguttaa niitä aivan armottomasti taukoamatta niin että omistajien korvat on vähän kovilla...

Ässälle on opetettu pari turhaa temppua. Ei varmaan muuten tulisi niitä harjoiteltua mutta alkaa meidän kotitokoilut vähän jäämään tylsiksi välillä niin niistä tulee mukavaa vaihtelua. Ässä osaa pujotella jalkojen alta kun ihminen kävelee ( vaikea selittää ) ja kiertää. Kiertäminen opittiin vähän vahingossa, Ässä istuu vieressä ja kiertää ympäri ja palaa takaisin istumaan. Tosi söpön näköinen kun tapittaa ylöspäin siinä kiertäessään. Kaikista tärkein temppuhan on luonnollisesti pusu. Kun mamma sanoo Ässälle että "pusu", pieni tulee ja nuolaisee mamman nenää tai suuta. Pappa ei jostain syystä tykkää tehdä tätä temppua.

Perusjuttuja mitä muuten tehdään on seuraaminen ( oikealla, eli väärällä puolella ), luoksetulo suoraan eteen ja liikkeestä maahan ja istu. Kaukokäskyjä ollaan nyt harjoiteltu ja Ässä on aivan todella hyvä niissä. Jokaisen käskyn jälkeen pitää tosin sanoa "odota", pieni ei muuten tajua mitä pitää tehdä. Ei uskoisi, mutta Ässä pysyy paikallaan minuutti tolkulla ja kun uusi käsky käy niin Ässä suorittaa sen sekunnin murto-osassa. Toistaiseksi ollaan pidetty homma hyvin yksinkertaisena, Ässä vain istuu ja menee maahan tai vain istuu ja tulee siitä luokse. Maahan meno istumisesta sujuu hyvin, Ässä ei liiku eteen tai sivulle päin vaan menee suoraan maahan. Seisominen on sellainen asia mikä pitää opettaa erikseen kun Ässä ei sitä osaa. Jos Ässä jää paikalleen ilman "istu" käskyä niin menee automaattisesti istumaan muutaman sekunnin päästä.

Mitkä kuravarpaat ja mikä mutakuolakupla huulessa?

Jos mennään kyläilemään jonnekkin niin Ässä tulee lähes aina mukana. Tästä on tullut pieni ongelma, Ässä kun ei osaa rauhoittua tietyissä paikoissa. Ässällä on yksi aivan ehdoton lempparipaikka, missä riehuu koko kyläilyn ajan. Viimeksikin oltiin viisi tuntia paikalla eikä Ässä rauhoittunut kertaakaan. Menee välillä maahan ja yrittää rauhoittua mutta nousee aina minuutin sisään ja seilaa edes takaisin. Loppujen lopuksi se menee siihen että Ässä hermostuu ja stressaantuu ja pieni on pakko ottaa esim. jalkojen eteen istumaan ja rauhoittumaan. Rauhoittuu hetkeksi, mutta kun pääsee taas omiin oloihinsa niin seilaa edes takaisin levottomana. Viime kerralla tajuttiin että Ässä on stressaantunut siitä tilanteesta, eikä stressi missään muodossa ole hyväksi koiralle. Heti autoon päästyään Ässä meni pienelle kippuralle ja nukkui siinä koko kotimatkan.

Kyläilyt hoidetaan nyt aina jatkossa siten että Ässä ei leiki kylässä. Saa tutkia paikkoja ja olla rapsuteltavana, mutta jos innostuu liikaa niin otetaan heti rauhoittumaan. Onhan se kivaa kun on paljon kivoja ihmisiä ja leluja, mutta kun koira kärsii liiasta huomiosta ja liioista riehumisista, niin se kyläily ei ole enää miellyttävää Ässälle. Pienestä oikein näkee päällepäin kuinka hermostuu ja käy levottomaksi kun on niin ylikierroksilla koko ajan. Rauhoittumisharjoituksia nyt vain paljon, niin eiköhän se siitä.

Ässän iho on nyt täysin parantunut, jos niin voi sanoa. Enää pientä koiraa ei kutita, eikä iho punoita mistään kohtaa. Pigmenttiä on tullut roimasti lisää, mahatäplien lisäksi kylkien pisteetkin jo erottuu päivä päivältä yhä paremmin ja paremmin. Kylkien ja selän pilkut näkyy parhaiten kun Ässän turkki on märkä, kuivasta turkista niitä ei näe niin hyvin. Otsaan ja jalkoihinkin on ilmestynyt pigmenttipilkkuja. Ässällä on pian enemmän pilkkuja kuin dalmatialaisella.. Alla olevasta kuvasta näkee vähän niitä pilkkuja, niitä on vain oikeasti paaaaljon enemmän!

Tänään tuli tarpeeseen pieni kahlaushetki kun lenkillä tuli niin kuuma. Sielä se kahlasi menemään ja tunki päätänsä veden alle. Ässä tykkää pökkiä kuonollaan vettä ja kun tekee sitä tarpeeksi kauan, on lopputuloksena koko pieni pää veden alla! Aikamoinen sukeltajapoika. Kesällä pappalla onkin pitelemistä Ässän pelastusliiveistä, kun kuoritaan pikkupojasta kunnon uimamaisteri.

Tänään Ässä hakeutui itse veden äärelle ja lähti siitä kahlailemaan. Napaansa hienohelma ei vielä kastellut, mutta eiköhän sekin pian kastu kun vedet lämpenee.Video on vähän huonolaatuinen, mutta siinä Ässä saa napaansa kastelematta pyydystettyä kepin.

Kesä!

2011-04-30T01:46:00.000-07:00

Ässäkin on nyt päässyt nauttimaan kunnon lämpimistä keleistä. Viime viikonloppuna lämpöä oli reilu 20 astetta, ja voi pojat kuinka pienellä oli kuuma! Täällä se makasi silmät rusinalla ja kieli pitkällä. Pidemmillä lenkeillä pidettiin vesipulloa mukana, kun Ässällä oli niin kuuma ettei olisi pärjännyt ilman vesitankkausta. Metsässä riittää haisteltavaa kun maasta on tupsahdellut ties minkälaisia kukkia. Kaiken maailman ötökät on myös kiinnostavia, Ässä pyydystelee niitä suuhunsa ja sylkee sitten pois. Ei ole ihme jos perhoset loppuu täältä, Ässä on syönyt ne kaikki... Kesään kuuluu tietenkin jäätelö. Ässä sai vähän maistaa mansikkatuutista jäätelöä ja pienen palan vohvelia, kyllä oli hyvää! Kesällä Ässä saa ihan omaa "jäätelöä" eli kipollisen jääpaloja. Niillä on sitten kiva leikkiä.

Takapihan ovelle laitetaan kesäksi jonkinlainen portti minkä edessä Ässä saa makoilla. Toistaiseksi Ässä ei ole paljoa takapihalla saanut olla, herra kun ei malta istua hetkeäkään paikoillaan ja jomman kumman on aina pakko pitää narusta kiinni. Meidän takapiha on tyypillinen rivitalon piha, eli pieni. Ässää ei voi pitää vapaana kun lähellä menee vilkas tie. Yleensä Ässä pääsee takapihalle harjattavaksi ja hetkeksi aikaa paijattavaksi, mutta joutuu sitten julmasti sisätiloihin odottamaan kun mamma ja pappa istuskelee ulkona. Siinä se sitten sisällä päivystää tärkeän oloisena ikkunan edessä, silmä tarkkana vahtii meidän jokaista liikettä. Reppana. No, onneksi kesällä saa tarkkailla portin takaa. Ässälle on muutenkin parempi että on sisällä silloin jos ollaan tuossa pihalla, siihen kun paahtaa suoraan aurinko eikä siinä ole missään varjoa. Pienelle tulee vain kuuma.

Kunhan kelit lämpenee enemmän niin Ässä pääsee uimaan. Pieni saa ikiomat pelastusliivit ja saa polskutella niiden varassa muutaman ensimmäisen kerran, kunhan tottuu olemaan vedessä. Ässä on jo muutaman kerran kahlaillut, kerran järvessä ja pari kertaa purossa ja yhdessä suossa/heinikossa. Aluksi Ässä kasteli varpaat ja tunki kuonoa veden alle. Kun heitettiin pieni käpy kauemmas niin sinne se pongahti koko koira. Hetken se seisoi hölmistyneen näköisenä kun maha kastui. Pieni tykkää kuitenkin leikkiä vedessä, onkii tassuillansa kaikkia pieniä kiviä ja roskia ja työntää kuonoa veden alle. Ässällä on maaginen mahan kastumisraja, kun napa kastuu niin syvemmälle ei mennä! Onhan se vesi vielä kylmää ja kun kesän kunnon paahtavat kelit tulee niin varmasti Ässä kastelee enemmänkin kuin napaansa.

Pieni suohirviö

Ässä on tässä viikon aikana, muutamana päivänä ollut aivan uskomaton riiviö. Riiviö päivinä ollaankin panostettu enemmän koulutus ja aktivointi juttuihin ja se on kannattanut.

Riiviömisen lisäksi Ässä on tietenkin kiehnännyt jaloissa kuin mikäkin kissa ja ollut oma itsensä eli aivan valloittavan rakastettava pallero. Ässä harjataan päivittäin, joskus muutamaankin otteeseen kun karvaa lähtee aivan tajuttoman paljon. Ulkona käydään aika pitkiäkin lenkkejä, riippuen päivästä. Joka päivä yritetään aktivoida tuota monsteria, pururadalta kun hyppää ojan yli metsään, on sielä kaikenlaisia kivoja kaatuneita puita ja kiviä joiden päällä Ässä kiipeilee. Kotona Ässä etsii lelujaan mitä vaikeimmista paikoista ja tietenkin pidetään kunnon leikki ja koulutustuokioita. Kunnon jälkeä ei olla vielä tehty, mutta muutaman hajanaisen parin askeleen jäljen Ässä on jo mennyt. Hyvin pysyy nenä maassa ja Ässä tykkää!

Tetenkin luona ollaan kyläilty ja jostain kumman syystä toisten lelut on aina paljon parempia kuin omat. Ässä jaksaa leikkiä mieluisalla lelulla tuntikaupalla. Välissä toki on muutaman sekunnin levähdystaukoja.

Sitten kuvia, leikki kuvat on Teten kotoa ja heinikko/suo kuvat on tämän aamuisia kuvia.

Nenäpunkkeja

2011-04-22T05:20:00.000-07:00

Tiistaina Ässä kävi lekurissa. Painoa oli tarkan mittarin mukaan 32,5kg. Ässän kasvu on ollut todella tasaista. Joka viikko on tullut kilo lisää, edelleen. Ässällä on tällä hetkellä ikää 33 viikkoa ja painoa suurinpiirtein saman verran kuin viikkojakin.

Lekuri tunnusteli Ässän kurkkua ja limakalvoja ja lopuksi kuunteli keuhkoja. Mitään poikkeavaa ei löytynyt ja siinä keskustellessa tultiin siihen tulokseen että taitaapi sielä nenässä asustella vain paljon nenäpunkkeja. Ässän koirakaverillakin on nenäpunkki tartunta, eli aika selvä juttu mistä ne kohtaukset johtui. Ässälle laitettiin niskaan stronghold-lääke ja kuukauden päästä laitetaan täällä kotona toinen ampulli.
Ässän silmät on tässä lähipäivinä vuotanut aika paljon ja välillä silmän ympäryksetkin on olleet vähän turvoksissa. Kova tuuli ja pöly ärsyttää pienen silmiä. Niinä päivinä kun ei tuule niin silmät ei vuoda juuri yhtään, ellei sitten kävele paljon tiellä pölyn keskellä. Pururadoilla ollaan nyt käyty kävelemässä pidempiä lenkkejä ja pikaiset käydään tuossa lähimetsässä. Kaikista parhaimpia on ne päivät jolloin sataa. Hienohelmakin jopa tykkää kävellä vesisateessa, vaikka varpaat kastuukin.

Atoopikkojen lääkeshamppoota ostettiin vielä mukaan kun edellinen pullo oli jo loppunut. Ässä on pesty tasan yhden kerran lääkeshampookuurin jälkeen tavallisella apteekin shampoolla ja reppana kärsi seuraavat pari päivää niin voimakkaasta kutinasta ja ihon kuivuudesta että parempi käyttää vain tuota atoopikkojen shampoota. Pesulla käydään vain tarpeen mukaan, jos on tosi kurainen tai tuntuu että kutisee.

Allergioiden suhteen ollaan päästy, ainakin toistaiseksi, aika helpolla. Ruoassa ei vain saa olla missään muodossa sikaa eikä nautaa, niin Ässä ei rapsuttele. Broileri onkin pikkupojan herkkua, Ässä ei yleensä ryntäile jääkaapille mutta kun näkee että oma kanakippo nostetaan esiin niin johan tulee pikkutassuihin vipinää.
Ässän iho on herkkä ja sitä hoidetaan oikeastaan vain siten että Ässä saa ruoan lisäksi enemmän rasvahappoja ja jos tuntuu että iho edes vähääkään kutisee niin mennään pesulle. Turkki ja iho onkin nyt todella hyvässä kunnossa, kun löydettiin sopiva ruoka eikä Ässä enää rapsuttele. Joskus saa kippoon jotain uutta ja sen kyllä huomaa heti sopiiko se vai ei.

Tänään nautittiin kauniista säästä ja seikkailtiin metsässä pari tuntia. Ässä tajusi automatkan puolessa välissä että minne ollaan menossa. Loppumatka meni sitten vinkuen, kun mieli teki jo kirmailemaan... Kun päästiin perille, avattiin auton ovi ja otettiin valjaista naru irti. Mamma ehti sanoa että "saa..(mennä)" kun pieni jo juoksenteli ja steppasi siinä auton ympärillä. Taitaa olla mieluinen paikka ja hepuleiden määrästä päätellen tuli tarpeeseen että Ässä pääsi vähän päästelemään höyryjä. Virtaa ja intoa riitti.
Sunnuntaina mennään uudestaan seikkailemaan vielä pidemmäksi aikaa. Vesipulloa on nyt pakko pitää mukana kun maassa ei ole enää lunta mitä Ässä voi syödä. Raukka oli niin läkähdyksissä että joi melkein koko kipollisen vettä kun päästiin takaisin kotiin.

Luonnon helmassa

2011-04-17T06:37:00.000-07:00

Käytiin eilen ulkoilemassa siinä samaisessa metsässä missä seikkailtiin paljon kun Ässä oli pienempi. Lumet on sulaneet lähes kokonaan eikä latua enää kyseisessä paikassa ole, eli luontoreitit on taas avoinna kävelijöille! Jos koko reitin kiertää niin matkaa tulee vajaa 16 km. Ei olla Ässän kanssa koko matkaa vielä kävelty vaan noin puolet on pisin mitä ollaan menty. Todennäköisesti vasta kesällä mennään tuo koko luontoreitti, se on vielä vähän turhan pitkä Ässälle.

Eilen oltiin metsässä vajaa pari tuntia ja tänään reilu tunti. Ässä oli eilen niin onnellisen näköinen että meidän oli pakko mennä tänään sinne luontopolulle takaisin. Pieni juoksi sielä pöpelikössä aivan onnessaan, sai hepuleita ja oli niin tyytyväisen oloinen kun pääsi mieluisaan paikkaan. Eikä kyllä mikään ihmekkään että paikka oli niin mieluisa, eri kokoisia keppejä löytyi koko ajan, pitkospuilla oli mukava tasapainotella ja haisteltavaa riitti. Maasto on mukavan pehmeä pienen varpaiden alla ja esteitä on roppakaupalla kun kaatuneita puita ja kiviä on paljon. Ässä rakastaa kiipeilemistä ja hyppii aina kaikkien mahdollisten "esteiden" yli.

Mukavaa vaihtelua ns. kaupunkikoiralle. Me ei asuta keskustassa vaan vähän syrjemmässä ja vaikka lähettyvillä onkin pieni metsäläntti ja kivoja kävelyteitä, niin Ässää ei voi ikinä pitää vapaana kun liikennettä on kuitenkin aika paljon. Ja vaikkei liikennettä olisikaan, niin ei täällä voi pitää koiraa vapaana. Onneksi on kuitenkin tuo järvi tuossa jonka ympärillä on tuo pitkä luontoreitti. Sielä riittää tilaa temmeltää ja muutkin koiralliset pitää koiriaan irti sielä. Tietenkin aina kun joku tulee vastaan niin koira otetaan kiinni mutta muuten sielä saa mennä ihan vapaasti. Loppujen lopuksi vastaantulijoita tulee todella harvoin kun reitti on niin laaja. Muutama maastopyöräilijä joskus suhahtaa ohi, tai joku laavun käyttäjä, mutta muuten sielä saa mennä lähestulkoon rauhassa. Mukava paikka kokonaisuudessaan!

Pitkäkielinen kaveri!

Ässä tulee vapaanaollessaan tosi hyvin luokse. Tänäänkin pieni oli juuri hepuleiden huumassa juoksemassa kauas kun mamma huusi pojan luokse. Ässä vaihtoi nanosekunnissa suuntaa ja ryntäsi meidän luokse, taputus ja poika sai jatkaa matkaa. Eilen ja tänään kaikki luoksetulot on onnistunut tosi hyvin. Ässä on saanut nauttia vapaudesta ja vain pari kertaa ollaan pyydelty luokse, ihan vain tarkistusmielessä. Metsässä on riittänyt kun Ässä tulee siihen käden ulottuville, kehutaan ja pieni saa jatkaa saman tien matkaansa.

Ässän tottelevaisuus metsässä oli tosi yllättävää, kun kotona ollaan saatu vääntää kaikki rautalangasta lähiaikoina. Tuulen mukana kulkeutuu esimerkiksi puun lehtiä ja niitähän on tietysti kiva pyydystää. Ässästä huomaa heti kun aloittaa lehtien kyttäämisen ja se on oikeasti aivan todella ärsyttävää ja vaarallista. Ässä on pakko ottaa lyhyelle narulle koska muuten saattaa sännätä aivan yhtäkkiä sen lehden perään ja siinä sännätessään saattaa hypätä joko autotielle tai keskelle pyörätietä jonkun pyöräilijän alle. Lyhyellä narulla ei säntäile, mutta yleensäkin se lehtien kyttääminen pitäisi saada loppumaan. Tuulessa lentävät lehdet on turhan mielenkiintoisia...

Ässällä on kevättä rinnassa. Pieni nauttii pihalla olemisesta niin paljon, että jaksaisi istua vain paikallaankin koko päivän. Auringonpaisteessa on mukava harjata Ässästä irtokarvoja kun pieni nauttii auringon lämmöstä ja vain röhnöttää paikallaan. Multa ja heinätupot on herkkua, kukkapenkkiin on joka kerta pakko laittaa naama kun siitä kuljetaan ohi.

Tiistain jälkeen taas lisää päivityksiä riiviöstä. Lopuksi kuvia luontoreitiltä!

Päivän kuvia

2011-04-14T10:12:00.000-07:00

Tänään ollaan oltu ulkona lähes koko päivä, kun ulkona on ollut niin ihana sää. Käytiin myös rannalla norppailemassa ja kaivelemassa hiekasta aarteita.

Ensi viikon tiistaina käydään taas vaihteeksi lääkärissä. Ässän köhä on pahentunut ja nyt muutamana päivänä on varsinkin aamuisin saanut reserve sneezing kohtauksia. Saa nähdä johtuuko vaiva nyt loppupeleissä nenäpunkeista, pölystä vai allergiasta kun oireet vaihtelee välillä ja välillä ei yski tai aivastele ollenkaan.

Kuvia

2011-04-13T03:28:00.000-07:00

Meidän lähimetsässä on yksi tietty kivi jonka päälle on aina pakko kiivetä. Aina kun tullaan siihen polun lähettyville missä se kivi on, pienen tassujen tahti nopeasti kiihtyy. Ässä loikkaa kivelle, seisoo siinä hetken ja tarkkailee siitä ympäristöä. Tähystyskiven lähellä on kanto minne ollaan joskus piiloteltu Ässän raksuja. Tällä kertaa raksuja ei ollut mukana mutta arvon kuolahammas päätti syödä sitten itse kantoa sellaisenaan. Hyvää taisi olla ja niitä puunpalasia oli kiva kaivella Ässän lörppähuulten uumenista.

Ässä on ollut vähän ihmeissään siitä kaikesta mitä lumen alta paljastuu. Kaikenlaista herkkua löytyy, heinätupot ja puunkuoret on tällä hetkellä suosituimpia. On se kevät niin ihanaa, varsinkin kun pian koittaa kesä, Ässän ensimmäinen kesä!

Kantoa on kiva järsiä.. nam nam!

Kuraiset varpaat...

2011-04-12T12:17:00.000-07:00

Valkoisessa koirassa näkyy ihanasti kura. Toisaalta se on hyvä asia, tassut ja mahanalusta tulee putsattua useammin kun se muta loistaa turkista. Tassut ja mahanalusta, joskus kyljetkin pyyhitään jokaisen lenkin jälkeen vaihtelevalla menestyksellä. Joskus Ässä osaa istua kiltisti paikallaan kun jokainen tassu käydään läpi, mutta joskus taas se tassujen putsaus on herran mielestä niin vastenmielistä että riehuminen on ainut keino. Siinä se riiviö sitten riehuu tajuamattaan että se varpaiden putsaustuokio kestää tarkoituksella vain yhä kauemmin ja kauemmin... Yleensä aamun ensimmäinen varpaiden putsaus tuokio on taattua riiviöimis aikaa, sitä virtaa kun riittää silloin niin paljon hyvin nukutun yön jälkeen.

Käytiin tänään iltapäivällä puistossa vähän päästelemästä Ässältä pahimpia energioita. Palloteltiin siinä jonkun aikaa kunnes saatiin älynväläys! Ässähän voi juosta kuralammikossa kun se pestään tänään kuitenkin. Sieltä kuralammikosta se raukka sitten yritti metsästää kadonnutta palloansa. Aluksi Ässä kiersi vesilammikot kaukaa ettei pienet varpaat kastu, mutta kun siinä lätäköiden ympäröimänä hetki leikittiin niin sielä kuravedessähän oli mukavaa. Niin mukavaa, että sitä kuraa oli lopuksi pitkin kuonoa ja suusta valui ruskeaa kuolaa.

Puistoilun ( ja auton sotkemisen ) jälkeen Ässä pääsi viikottaiselle pesulleen. Ässää on tosi helppo pestä, seisoo kiltisti paikoillaan shampoon laiton ajan ja on muutenkin tosi rauhallinen. Välillä saa ottaa pientä vesihuikkaa suihkusta, hanasta juominenhan on paljon mukavampaa kuin tavallisesta, tylsästä vesikiposta. Kun Ässä on pesty niin pieni tallustelee kylppärin lattialla olevalle matolle seisomaan, ravistelee itsestään ne ylimääräiset vedet mamman päälle ja sitten vain kuivataan. Kuivauksen jälkeen Ässä käy aina heti pihalla, koska siinä vedellä lotraamisen aikana pienelle tulee aivan kauhea hätä.

Ässän viime viikkoisen pöytään kusemisen jälkeen ruokapöydältä, tai oikeastaan sen reunasta löytyi muutama pieni tassunjälki. Pöydälle Ässä ei ole onneksi enää kiipeillyt vaan sen sijaan keksinyt jotain aivan muuta... Oltiin kyläilemässä ja moikkaamassa Tete neitiä eilen. Teten tukikohtana oli tällä kertaa hissittömän kerrostalon ylin kerros ja päätettiin heti että kävellään sinne tasan yhden kerran ylös ja alas. Tarkoituksena oli käydä siis pikavisiitillä... Ässä siinä riehui tuttuun tapaansa ja pari vesikippoakin tyhjensi pahempaan janoonsa. Istuskeltiin kahvipöydässä kun kuultiin kuinka armottoman kovalla paineella Ässä lorottelee menemään. Vieraanvaraisena koirana Ässä ei pissaile matoille, vaan älykäs koiramme oli kiivennyt sohvalle ja avannut hanat siihen. Siinä sitä sitten oli, pissaa sohvalla ja helmenä se jäi siihen pinnalle. Autettiin vähän sohvan putsaamisessa ja luikittiin äkkiä ulos. Reppanalla oli oikeasti tosi kova hätä.

Kuulumisia

2011-04-09T11:43:00.000-07:00

Meidän piti käydä tänään mätsäreissä mutta eipäs sitten mentykkään kun Ässä on vähän ollut, ei niin oma itsensä lähiaikoina. Keskiviikon jälkeen pikkupojalla on ollut yskää. Torstaina Ässä oli aika surkeassa kunnossa, söi ja joi normaalisti mutta muuten pieni olikin aika vaisu. Pihalla käytiin vain pikapissitykset ja Ässä yski aika hurjasti koko päivänä. Perjantaina yskiminen olikin jo helpottunut ja tänään Ässä ei ole yskinyt kuin muutaman kerran. Katupöly ottaa pienen henkeen tosi kovasti. Reppana.
Pölyn lisäksi herran sammakkovarpaiden väliin on jäänyt pieni kivi joka on ilmeisesti painanut aika inhasti varpaiden väliä kun tiellä tai pihalla kävely ei enää Ässää kiinnosta. Ehdittiin jo saada mieleen kaikenmaailman kauhukuvia jalkavaurioista ja ties mistä, mutta puhelu ihanille kasvattajille ja maalaisjärjen käytön jälkeen syykin selvisi. Sisällä Ässä siis riehuu kuin mikäkin tornaado, kuten myös metsässä, nurmikolla ja niillä pienillä länteillä missä on lumen rippeitä jäljellä. Ainoastaan kivien päällä kävely on huteraa, aivan kuin pieni kävelisi heikolla jäällä. Pihassa ja tiellä ollaankin nyt leikitty pallolla ja kävelty lyhyellä narulla niin ettei pehmovarvas pääse nurmikolle tepastelemaan. Onneksi pahat muistot kivistä alkaa pikkuhiljaa hellittämään ja kävelykin alkaa jo muistuttamaan normaalia.

Viikolla auto oli jäänyt kotioven eteen ja pojat lähti viemään autoa takaisin katokseen. Oli naurussa pitelemistä kun pappa huuteli katsomaan, Ässän kaasujalka on vielä vähän hakusessa mutta tärkeän näköisenä poju istui kuskin paikalla. Ja ei, Ässä ei saa ajella autolla. Jos herra osaisi autoa ajaa niin määränpää olisi ainakin aika selvä, parin kilometrin päässä on atrian teurastamo...

Mamma on nyt toistaiseksi lähes koko ajan kotona niin Ässä saa nyt enemmän aktivointia kun päiväsaikaankin pystyy puuhailemaan kaikkea mukavaa. Ensi viikolla onkin tarkoitus mennä tekemään ainakin parina päivänä muutama pieni pätkä jälkeä. Lumetkin on sulaneet sen verran hyvin että metsässä pystyy tallaamaan sen jäljen kunnolla. Katsotaan kuinka nopeasti Ässä kehittyy, sitten vasta kun pieni osaa mutkittelevankin jäljen mennä puhtaasti niin otetaan esineet mukaan. Hakuakin on tarkoitus jossain vaiheessa treenailla, Rompun kanssa sitä satunnaisesti harrasteltiin ja Ässänkin kanssa olisi tarkoitus. Aloitetaan nyt kuitenkin jäljellä.
Meidän kotitokoilut on vähän jääneet taka-alalle. Niitäkin nyt aletaan vähän tarkemmin taas muistelemaan kun mammalla on tätä ns. työttömän vapaa-aikaa... Voi olla että opetetaan Ässälle ihan erillisenä käskynä seuraaminen vasemmalla puolella. Oikealla puolella Ässä osaa hyvin mennä, paikka on oikea vaikkakin seuraa vähän väljästi. Hihnan kanssa menee heti tiiviimmin mutta ilman hihnaa tulee heti pieni hajurako ja Ässä yrittää rynniä eteen istumaan. Oikealle eli väärälle puolelle Ässä on opetettu seuraamaan ihan puhtaasti sen takia kun lenkillä Ässän paikka on oikealla puolella. Oikean puolen opettaminen on helpottanut tosi paljon hihnalenkkejä, Ässä ei poukkoile vaan tietää sen oikean paikkansa missä kulkee. Tällöin ei häiritä muita kulkijoita ja Ässä on helppo ottaa lyhyelle narulle kun kulkee oikeassa paikassa eikä kiertele kotkan lailla koko tietä.

Ässä on kasvanut aika hurjaa tahtia. Itku puserossa muistellaan niitä tappijalka aikoja, jolloin Ässä näytti pieneltä lihapiirakalta lyhyine jalkoineen. Mikään iso Ässä ei kuitenkaan vielä ole, pappa jaksaa "leikiten" nostaa pikkupojan vielä syliin.

Ässälle on tullut tosi paljon pigmenttiä. Mahanalusessa on noin 80 pistettä, samoin kyljet on täynnä pieniä täpliä ja niskaankin on tullut muutama. Kyljen täplät näkyy silloin kun Ässän turkki on märkä. Aika haaleita ne vielä on mutta todennäköisesti kesään mennessä meillä on täplikäs bokseripoika! Ja me kun luultiin että ostettiin bokseri eikä dalmatialaista...

Ässä pääsee myös lähiviikkoina puutarhahommiin mamman kanssa. Romppu poika oli aina valmiina auttamaan, meidän puutarhanhoitohan on lähinnä sitä että revitään joka kevät kaikki mahdolliset kukanalut irti kun ei pahemmin välitetä näistä kasveista kun ollaan kaikille mahdollisille kukkasille allergisia. Muistokuva meidän puutarha-apulaisesta tähän väliin, Ässä saa jatkaa Rompun jalanjäljissä ja hoitaa joka keväiset kasvien littaamiset ja mullan mylläämiset.

Ja jotta blogi pysyy Ässän blogina niin lopuksi kuvia tämän viikkoisesta puistoreissusta. Vinkulelut jaksaa innostaa Ässää aina, ne kun on otettu nykyään ainoastaan ulkokäyttöön.

lähtövalmiina?

Pöytätavat ne olla pitää...

2011-04-02T09:03:00.000-07:00

Ässä on alkanut merkkaamaan. Ja protestoimaan. Muutaman kerran on sänky möyhitty perin pohjin ja lopuksi koko komeuden päälle on loroteltu. Yhtenä aamuyönä Ässä kiipesi ruokapöydälle ja lorotteli siihen. Aamulla ei meinattu uskoa silmiä, kun tajuttiin pöydällä olevan "vesilammikon" olevan pissaa. Oli ihanaa desinfioida ruokapöytää heti aamusta. Unenpöpperössä ei hoksattu että niitä pissaroiskeita voi olla tuoleissakin. Huomattiin asia vasta kun syötiin iltapalaa ja kun tuoleja laitettiin takaisin paikoilleen niin nehän oli aika tahmaisia.. ja roiskeisia. Pelkästään se mielikuva Ässästä ensin kiipeämässä kauhean ähkinän saattelemana ruokapöydälle naurattaa. Vielä enemmän naurattaa kun miettii kuinka 30 kiloinen bokserinpentu on huterasti jättitassuillaan tassutellut keskelle pöytää ja avannut hanat. Mikä älynväläys! Kaikista eniten naurattaa kun miettii meidän ilmeitä kun yllätys paljastui pöydältä.

Ässä periaatteessa osaa olla yksin. Kun lähdetään kotoa pois, tai tullaan kotiin niin ei huomioida Ässää juurikaan. Pyritään pitämään se lähteminen ja tuleminen mahdollisimman neutraalina niin Ässän on helpompi olla, kun ei innostu tai stressaannu. Kameroilla kuvataan aina välillä, ja kun ovi laitetaan kiinni menee pieni melkein heti nukkumaan. Joskus heräilee ja käy juomassa ja leikkimässä mutta suurimmanosan yksinolo ajastaan nukkuu. Jos lähdetään päivän aikana toistamiseen pois, niin sekös herraa kismittää. Ässä on nyt kolmena kertana ensin möyhinyt sängyn ja lorottanut siihen päälle. Mennyt kaikenlisäksi vielä itse sohvalle nukkumaan, eihän siinä sängyllä voi enää nukkua kun siinä on protestipisut!
Makkari onkin nyt ollut pieneltä eristetty alue. Meillä on myös menossa pieni huomioimattomuus kuuri, koska tosiasia on se että ei pystytä olemaan Ässän kanssa 24/7. Ei kukaan pysty. Silloin kun ollaan kotona niin Ässä on aina jomman kumman jaloissa tai kainalossa nukkumassa. Jos ei pieni nuku niin silloin aktivoidaan jollain tavalla ja leikitään. Ässä saa nykyään huomiota vain silloin kun me annetaan sitä. Ennen pieni on saanut silityksiä kun tulee esim. kuonolla tai tassulla pökkimään mutta nykyään ei. Pientä vinkumista oli havaittavissa kun ei kuningas saanut tahtoaan läpi, mutta tässä viikon aikana on palautus maanpinnalle ollut aika toimiva. Ässä on paljon rauhallisempi sisällä, mikä on todella hyvä asia.

Ulkona koipi nousee yleensä eteenpäin tai taaksepäin. Välillä Ässä on nostanut jopa väärää jalkaa... Harjoitus tekee mestarin, eiköhän jalan nostaminenkin pian suju. Joskus pikkuvarpaat nostetaan vain juuri ja juuri ylös maasta, typerän virneen saattelemana. Ohikulkijat vähän ihmettelee kun naureskellaan pihalla, mutta Ässä vaan näyttää välillä niin hölmöltä.

Uusi ruoka sopii Ässälle hyvin. Nyt on toinen säkki menossa eukanuban isojen pentujen penturuokaa eikä Ässä rapsuttele enää. Ruoassa on "eläinrasvaa" eli se voi olla naudan tai sian, tai molempien rasvaa mutta noin pienenä määränä se ei vaikuta Ässään onneksi. Sika ja nauta on kuitenkin nyt Ässän ruokavaliosta kokonaan poissuljettuja vaihtoehtoja. Nappulan sekaan ollaan laitettu lähinnä makua antamaan kanaa ja nutrolinia kun turkki ja anturat pysyy sillä selvästi paremmassa kunnossa. Kanaa Ässä saa myös koulutusnamina vaikka Ässää pystyisi kyllä motivoimaan helposti lelullakin. Lenkillä kanaa on helpompi pitää mukana, koska lelujen kanssa tuppaa innostumaan välillä niin kovasti. Pitkästä aikaa pieni sai myös puruluun, ja voi sitä iloa! Puruluista Ässä on saanut hirvennahkaista versiota mikä sopii hyvin allergisille. Hinta vaan on aika suolainen...

Pesulla ollaan nyt käyty kerran viikossa. Hypoallergisten shampoo on loppumaisillaan, eli pesukuuria ei periaatteessa enää tarvitsisi. Kurakelien aikana tullaan kuitenkin Ässää pesemään, sen verran ruskea tuo koira on välillä. Alla olevissa kuvissa Ässä ei edes ole niin kurainen mitä pahimpina aikoina on, mutta vähän suuntaa antavaa kuvaa siitä kuinka hyvin valkoisessa koirassa näkyy kuravesi..

Arkisin ei yleensä puuhailla mitään erikoista. Käydään peruslenkeillä pyöräteillä ja meidän lähimetsässä. Lähimetsälenkit tosin saattaa pian jäädä kun tuo metsä kuhisee fasaaneja. Niitä putkahtelee jostain pusikosta kauhean metelin saattelemana aivan yhtäkkiä. Tosi kiva kävellä Ässän kanssa rauhallisesti metsässä kun pieni haistelee ja tassuttelee nätisti ja yhtäkkiä ponkaisee fasaanin perään.
Kotona harjoitellaan perusjuttuja ja piilotellaan lelua. Ässä on tosi hyvä etsimään. Yleensä meidän etsimisleikki menee siten että Ässä viedään makkariin, näytetään lelu mikä pitää etsiä ja käsketään pienen odottaa. Ässä odottaa, yleensä makaamalla kunnes jompi kumpi tulee luokse ja sanoo "etsi". Ässä osaa katsella sen tietyn lelun, vaikka ympärille laittaisi hämäysleluja. Joskus kun piilottaa lelua vaikkapa sohvan tyynyjen alle niin pieni pää kurkistaa makkarista, ja heti kun Ässä huomataan niin pieni luikkii siihen alkuperäiseen paikkaansa "mähän oon koko ajan ollu tässä" ilmeen kera. Höpsö koira.

Ensi viikon viikonloppuna mennään käymään mätsäreissä. Nämä mätsärit näyttäisi olevan järjestetyn paremmin ja tuottokin menee oikeasti hyvään tarkoitukseen niin maksetaan mielellään siitä. Muuten ei puuhata mitään erikoista, pestään pienen kuraisia varpaita ja leikitään.

Nyt tulee vähän "vanhoja" kuvia, kuvat on viime viikolta

Sunnuntain ulkoilukuvia

2011-03-20T05:34:00.000-07:00

Käytiin aamupäivällä ulkoilemassa oikein ajan kanssa. Pieni nautti kun sai juosta vapaana ja reilu parin tunnin lenkki väsytti pienen bokserin pennun niin hyvin, että Ässä taitaa viettää loppupäivän sängyllä kuorsaten.

Kamerasta löytyi myös muutama hassutelukuva kun pienellä on pään päällä leluja..

Uusia kokemuksia

2011-03-19T09:27:00.000-07:00

Tänään aamupäivällä lähdettiin mätsäreihin. Rompun kanssa ei ikinä käyty mätsäreissä eikä oikeissa näyttelyissä eli tilanne oli meidän kolmikolle ihan uusi. Katsojina ollaan kierrelty aika paljon isommissa näyttelyissä, ja pakko sanoa että katsominen on edelleenkin paljon mukavempaa...
Päällimmäinen syy mätsäri käyntiin oli lähinnä se että pieni pääsisi seikkailemaan paikkaan missä on paljon ihmisiä ja koiria.

No.
Mätsärit oli älyttömän pienessä maneesissa missä tila loppui kesken kun kehät oli laitettu niin epäjärjestelmällisesti. Sielä tungoksessa sitten seistiin, välillä käytiin tyhjässä kehässä vähän juoksentelemassa ja pihalla käytiin kurkkimassa hevosia. Ässä oli yllättävän rauhallinen, mitä nyt välillä vähän halusi haistella muita mutta muuten istua pönötti kiltisti. Tyhjässä kehässä juokseminen sujui välillä yllättävän hyvin ja välillä odotetusti eli miten sattuu.
Mamma sitten lähti pienen kanssa pentukehään. Pentuluokassa oli eniten osanottajia ja pennut meni pareittain. Juostiin siinä pari rinkiä ja jos ottaa huomioon että ikinä ei olla vastaavaa harjoiteltu niin suhteellisen hyvin se meni. Tarpeeksi hyvin ainakin meille. Alussa ja lopussa Ässää vähän seisotettiin mutta muuten poika sai istua, kunhan oli paikallaan kiltisti. Hampaiden kurkkaaminen oli vähän haasteellista kun Ässä riehui vaan koko ajan ja loppujen lopuksi mamma sai pidellä pienestä kunnolla kiinni kun ylähuulta nopeasti nostettiin ylös. Ässä sijoittui huonommaksi, eli sai sinisen nauhan. Toinenkin pentu oli tosi riehakas myös ja "tuomari" siinä sanoikin että punaisen nauhan saanut oli aavistuksen helpompi tarkistettava kuin meidän riiviö.

Sitten jäätiin odottelemaan että kaikki pennut on käyny pareittain ja päästään sitten kaikki siniset samalla kertaa kehään josta sitten valitaan paremmuus järjestykseen. Kirjaimmellisesti odotettiin kauan. Oltiin seisty kolme tuntia kun käytiin kysymässä että onko koiria vielä paljonkin jäljellä ja olihan niitä. Neljättä tuntia ei haluttu seistä kylmässä paskaisessa maneesissa niin päätettiin lähteä kotiin. Eikä oltu ainoita jotka lähti kesken kaiken. Huonosti järjestetty. Ennakkoilmoittautumisista olisi jo nähnyt että osanottajia on niin paljon että pennutkin kannattaisi jakaa isoihin ja pieniin.

Vaikka tapahtuma olikin järjestetty äärimmäisen huonosti, pitkin maneesia oli oksennusta ja paskaa niin kaiken kaikkiaan saatiin kuitenkin tehtyä se mitä haluttiinkin, eli Ässä pääsi seikkailemaan uuteen tilanteeseen. Väsy pienelle tuli, automatka kotiin sujui silmät rusinalla. Ensi kuussa mennään toisiin mätsäreihin käymään, jotka toivonmukaan on järjestetty vähän paremmin. Uutena kokemuksena kuitenkin kiva ja hyvä tietää minkä järjestön/kerhon tapahtumia kannattaa välttää.

Sitten kuvia:

Tänään käydään vielä pesulla. Pesuväliä ollaan nyt pidennetty, eläinlääkärin mielestä Ässän iho oli jo niin paljon paremmassa kunnossa. Huomenna mennään jonnekkin kivaan paikkaan juoksentelemaan vapaana, ehkä laavulle jos löytyy vapaita. Ensi viikolla taas pelkkää arkea eli Ässälle nukkumista, peruslenkkejä ja leikkejä.

Perjantain piristys: tasapainottelua

2011-03-18T06:57:00.000-07:00

Kaikki bokserin omistajat varmasti tietää sen rakkaan koiran nenän ja otsan välisen kuono alueen. Siihen on kiva antaa pusuja ja se on sen mallinen että hyvin aseteltuna siinä pysyy vaikka pallo. Ässän pää on tähän mennessä ollut vain pusuttelun uhrina eli pakkohan se oli kokeilla kuinka pallo pysyy pienen päässä. Hyvinhän se pysyi ja Ässäkin tykkäsi leikistä. Häntä vispasi koko sen ajan kun pallo tai narulelu oli kuonon päällä. Pieni odotti kiltisti että kuului " saa ottaa" käsky, heilautti päätänsä ja nappasi pallon tai narulelun suuhun.

Eilen käytiin eläinlääkärillä kun toissayönä Ässä oli raapinut korvansa ja niskansa rikki. Saatiin sellainen ns. tippa mitä laitetaan tarpeen vaatiessa niihin alueisiin mitkä kutiaa. Illalla korva oli vielä kamalan punainen ja täynnä nokkosihottumaa mutta tänään aamulla yllätys oli suuri kun korva oli jo melkein parantunut! Hyvää troppia siis eikä pienelle tarvinnut antaa tällä kertaa kortisonia oireisiin. Nyt taas peukut pystyyn että saadaan oikeanlainen ruokavalio kuntoon ja oireilut loppuu. Jatketaan tällä nykyisellä ruoalla tuo säkki loppuun, sinä aikana pitäisi jo pikkuhiljaa selvitä että tuleeko tästä ruoasta oireita vai ei.
Pikkupojan tarkka paino on eilisen mittauksen mukaan 28,70kg ja ikää 29 viikkoa. Kilo viikossa näyttää edelleenkin tulevan painoa pienelle ja jos tarkkoja ollaan niin Ässä on itseasiassa tällä hetkellä aika hoikassa kunnossa, mutta mielummin alipainoinen pentu kuin ylipainoinen. Ässästä taitaakin kasvaa aika isokokoinen bokseriherra.

Lopuksi Ässästä vielä pakolliset naamakuvat!

Pieni imukuppikala.

2011-03-15T12:45:00.000-07:00

Viime viikolla oltiin paljon menossa. Ässä sai tulla mukaan koiranruokaostoksille ja ostettiin pienelle samalla uusi vähän hienompi panta. Lemmikkieläinpuoti oli kamalan jännittävä ja kuolaakin taisi vahingossa tarttua muutamaan leluun... Ihailevia katseita ja rapsutuksiakin pieni sai paljon, on se vaan niin komea koira!
Ruoka vaihdettiin uuteen ja nyt nähdäänkin sitten ajan kanssa että kuinka se tuolle sopii. Viikon kokeilun perusteella on vaikea sanoa mitään mutta sonnan määrä on pienentynyt eli nykyinen ruoka ainakin imeytyy paremmin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päästään pian kartoittamaan pienelle ne sopivat ruoka-aineet ja lihat, pääsee Ässäkin sitten herkuttelemaan.

Viikonloppuna kyläiltiin kokonainen päivä ja siinä tulikin sitten vähän kaikille väsy. Pieni nukkui koko kotimatkan tyytyväisenä. Kotona olikin kiva olla pitkän päivän päätteeksi kun Ässä vain kuorsasi, sai mamma ja pappa ottaa vaihteeksi vähän rennosti ja vain olla.
Oltiinpa kylässä missä tahansa niin Ässä osaa käyttäytyä nätisti. Lasten kanssa Ässä osaa olla nätisti, todistusaineistoksi kelpaa varmaan kuolasta litimärät paidat. Vauvaa Ässä on saanut haistella ja vähän ihmetellä, se kun on niin erikoinen kun jokeltelee vauvakielellä ja ottaa yhtäkkiä nenästä kiinni. Aikuisten jalkoihin Ässä yleensä painautuu kiinni ottamaan rapsutuksia ja saattaa siinä ohimennen ehkä muutaman pusunkin antaa. Kiltti poika joka rakastaa huomiota ja rapsutuksia ylikaiken!

Viikonloppuna matkustettiin myös hissillä ja käytiin kävelyllä täysin uusissa paikoissa. Uudet aluevaltaukset vähän jännittää poikaa kun vetää ja tohottaa menemään miten sattuu. Rauhoittuu ehkä hetkeksi mutta sitten tohotus jatkuu. Onhan se tietenkin erilaista kun uutta haisteltavaa on valtavasti ja muutenkin täysin erilainen jännittävä ympäristö.

Sunnuntaina käytiin sellainen rento vähän pidempi metsälenkki. Ässä saa haistella ja mennä niinkuin itse haluaa mutta silloin kun pyydetään luokse niin luokse on tultava, oli keppi sitten haudattuna tai ei... Ässä kaiveli syvässä hangessa keppinsä kanssa ja kun päätettiin jatkaa matkaa ja huikattiin herra mukaan niin Ässä vain vilkaisi nopeasti ja jatkoi kepin hautaamista. Ässälle tuli sitten loppujen lopuksi kova kiire kun huomasi että ketään ei ollutkaan enää siinä näköpiirissä. Hetken aikaa Ässä "hylkäämisen" jälkeen pysyttelikin koko ajan lähellä, juoksi edessä ja pysähtyi odottamaan että tullaan kohdalle. Kamalaa kun oma mamma ja pappa tekee noin!

Tänään käytiin illalla puistossa vähän juoksentelemassa ja siinä leikin ohella harjoiteltiin luoksetuloa ja seuraamista. Pienellä riitti virtaa ja kivaa oli.
Pesulla ollaan käyty nyt tiuhaan tahtiin. Ässä osaa seistä hyvin paikallaan koko pesun ajan. Suihkuun on kiva työntää ensin kuono ja sitten juoda sitä vettä puremalla sitä vesivanaa...

Loppuviikosta meillä on kalenterissa tavallista arkea ja pesulla käymistä. Viikonloppuna Ässä matkaa mätsäreihin riehaannuttamaan muut koirat...

Arvatkaa onko kiva aamulla herätä ja avata silmät kun toinen istuu kiltisti ja tuijottaa pallo suussa? ON! Imukuppiote takaa sen että pallo pysyy suussa kovemmassakin menossa.

Allergiaa ja kevättä rinnassa!

2011-03-06T09:58:00.000-08:00

Keskiviikkona käytiin eläinlääkärissä rapsuttelun takia. Ässältä otettiin pari raapenäytettä ja teippinäyte. Mitään ei löytynyt näytteistä eli rapsuttelu ja kutina johtuu todennäköisesti allergiasta. Pieni sai kortisonikuurin ja nyt selvitellään allergian aiheuttajaa. Ässä syö nyt muutaman kuukauden pelkkää nappulaa ja katsotaan oirehtiiko niistä ollenkaan. Jos kaikki menee hyvin niin sitten kokeillaan joka viikko jotain yhtä uutta ruoka-ainetta ja katsotaan oirehtiiko. Possu on Ässällä todennäköisin allergian aiheuttaja ja jätetäänkin possunliha kokonaan kokeilulistalta pois. Onneksi erilaisia lihoja ja luita on täällä hyvin saatavilla eli eiköhän tässä kevään mittaan löydy ne sopivat ja pieni saa jatkaa herkutteluaan raakaruoalla.
Eläinlääkärikäynti meni hyvin. Painoa pienellä pojalla on nyt tarkan mittarin mukaan vähän reilu 27 kiloa. Kortisonikuurin ja tiukan nappulakuurin lisäksi Ässää pestään nyt joka toinen päivä, kolmen viikon ajan hypoallergisten shamppoolla, minkä pitäisi rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa.

Kutina loppui kuin seinään samana päivänä kun Ässä sai ensimmäisen kortisoniannoksen. Kaikki puruluut ja luut kerättiin pois ja niitä löytyikin 14 kappaletta pitkin asuntoa... Suurin osa oli Ässän lelukopassa jemmattuna mutta muitakin piilopaikkoja aarteille löytyi. Aluksi pelättiin että Ässä jättää ruoan syömättä kun raksujen seassa ei ole yhtään lihaa, mutta samalla tavalla kippo tyhjeni onneksi kuin ennenkin. Ainut mikä harmittaa nyt on tietenkin se että pienellä ei ole mitään järsittävää. Keskiviikko-torstai välisenä yönä oli heti sohvan toinen, tähän asti turvassa säästynyt käsinoja päässyt remonttimiehen käsittelyyn. Ässä sai yhden Rompun vanhan luunmuotoisen älyttömän kovan muovilelun järsittäväksi ja siitä pieni onkin tykännyt kovasti. Lelulla on meille valtava tunnearvo mutta Ässä ei saa sitä rikottua yhtään eli pieni saa leikkiä sillä. Muutaman lelun Ässä on rompulta perinyt mutta suurinosa Rompun leluista on turvassa yhdessä laatikossa, jätetään ne muistoiksi eli Ässä ei saa niihin koskea uteliailla kuolaisilla hampaillaan.Omia leluja Ässällä on iso kopallinen ja uusia saa aina välillä eli eiköhän ne riitä tuolle termiitille.

Kortisoni on pissattanut Ässää aivan kamalasti. Varsinkin kuurin kolmena ensimmäisenä päivänä kun kortisonin määrä oli suurempi, pihalla piti rampata melkein koko ajan. Yksinollessaan Ässä onneksi nukkuu suurimmanosan ajasta ja pystyy pinnaamaan paremmin. Kahtena ensimmäisenä yönä Ässä on heräillyt yöllä pissailemaan kun hätä on ollut niin paha. Jano on ollut aivan käsittämätön ja Ässä on viettänyt vesikipon luona aikaa todella paljon. Vielä muutama päivä kuurista jäljellä ja sen jälkeen päästään tavalliseen rytmiin kun Ässää ei enään janota koko ajan. Ässä ei ole ollut aivan oma itsensä kortisonikuurin aikana, välillä vähän vaisu ja vähän stressaantunutkin pihalla ramppaamisen ja janon takia.

Pesulla ollaan käyty nyt siis joka toinen päivä. Mamma on hoitanut itse pesemisen ja vaikutusajan aikana Ässä on saanut hierontaa. Kuivaamisen hoitaa pappa, joka jaksaa nostaa Ässän saunaan keskimmäiselle tasanteelle. Pieni on nauttinut pesutuokioista, osaa seistä kiltisti paikallaan pesun ja kuivaamisen aikana. Saunassa kököttäminen on mukavaa kun pienet varpaat pysyvät lämpöisinä.

Pieni monsteri keksi uuden "kivan" leikin. Ohitukset meillä sujuu hyvin kun Ässä ei ikinä pääse moikkaamaan ketään.Vaikka vastaan on tullut opaskoira hurisevan pyörätuolin kanssa, ei Ässää ole kiinnostanut yhtään. Katsoo yleensä ohitettavia ihmisiä ja koiria mutta ei kiinnostu niistä yleensä sen enempää. Mutta... uusi kiva leikki on sellainen, että kun joku pyöräilee meidän ohi, lähdetään sitä pyörää jahtaamaan. Ulkona on niin liukasta että siellä hädin tuskin pysyy pystyssä ja siihen kun vielä lisätään vetävä koiranpentu niin kaatumisia on meinannut sattua muutamaan otteeseen. Vetäminen on meillä kiellettyä ihan niska ja selkävaurioidenkin takia niin otettiin apukeinoksi reaktiovaljaat. Reaktiovaljailla ollaan nyt kuljettu kolme päivää ja voi sitä mulkoilua ja tuhahtelua mitä ensimmäisellä lenkillä oli. Herra oli niin tympääntyneen näköinen että aivan meinasi naurattaa. Palautus maanpinnalle oli ihan tarpeellinen, pieni osaa kulkea taas suhteellisen nätisti tavallisella pannalla ja valjailla. Varsinkin nyt liukkailla keleillä käytetään vielä niitä reaktiovaljaita ja onhan ne hyvä olla jos pieni tarvitsee taas lisämuistutusta siihen nätisti kävelemiseen.

Ulkona on paikoin tietä paljastunut jään alta asfalttia ja voi pojat jos Ässän pienet varpaat osuvat asfalttiin niin hepulithan se poika saa... Ensimmäiselle asfalttiläntille Ässä jäi seisomaan, tuhisi ja steppasi paikallaan. Sitten kun paljastui isompi asfalttiläntti niin se kuljettiin kuono maassa mutkitellen. Nyt, kun tiet on osin jäässä ja osin asfaltti näkyy niin ne kuljetaan siten että jäällä kävellään normaalisti mutta asfaltilla hypitään edestakaisin. Ässällä on selvästi kevättä rinnassa!

Meidän oli tarkoitus alunperin lähteä tänään kokopäiväksi kyläilemään mutta eihän tuota raasua nyt voi pitää autossa ensin yli tuntia ja sitten kylässä kun koko ajan janottaa ja pissattaa. Inhottavaa. Keksittiin sitten että lähdetään etsimään sitä jäätä kun viimeksi oltiin väärässä paikassa ja löydettiin vain vettä. Löytyihän se jää ja vaikka aurinko paistoikin turhan kirkkaasti kaikkia silmiin niin kivaa oli. Pieni nautti vapaana juoksemisesta ja sai muutamat hepulikohtauksetkin.

Banaania ja parafiiniöljyä

2011-02-27T03:56:00.000-08:00

Tällä viikolla on vähän sattunut ja tapahtunut kaikkea.
Käytiin viikolla mustissa ja mirrissä sovittelemassa Ässälle uusia valjaita. Nykyiset valjaat on ihan kelvolliset, niissä on hyvät heijastimet ja kunnon säätövara. Pehmusteet on kuitenkin ihan olemattomat ja valjaiden remmi painaa Ässän vasenta kylkiluuta joka on vähän epämuodostunut. Liikkeessä soviteltiin pitkän aikaa erilaisia valjaita eikä hyviä löytynyt millään. Ässän valjaiden pitää olla vähän pidemmät selkäosasta kuin normaalisti, sen kylkiluun takia. Istuvia valjaita on siis aika vaikea löytää... Muutama ihan järkevä vaihtoehto löytyi mutta säätövarat oli niin olemattomia että valjaat olisi mennyt kuukauden ja sitten taas uudestaan ostoksille. Päätettiin että ostetaan Ässälle kunnolliset valjaat vasta sitten kun poika on kasvanut kokonaan. Mielummin panostaa sitten kunnollisiin valjaisiin ja teetättää ne jossain, kun nyt ostelee valjaita joka kuukausi "turhaan". Turha musti&mirri reissu ei kuitenkaan ollut, Ässä sai uuden heijastinhuivin mikä onkin ollut nyt käytössä joka päivä. Käytiin myös punnitsemassa Ässä ja painoa riiviöllä on 24kg. Liikkeessä asioiminen sujui ihan hyvin, Ässä pelkäsi aluksi vähän niitä itsestään aukeavia liukuovia ja liukasta lattiaa mutta hetken tohottamisen jälkeen rauhottui aika hyvin. Jännittävää kuitenkin oli. Pieni saa tulla seuraavan kerran mukaan taas kun haetaan uusi panta niin tottuu kulkemaan jännissäkin paikoissa rauhallisesti.

Ässä rakastaa banaania. Jos toisessa kädessä on makkaraa ja toisessa banaania niin Ässä valitsee banaanin. Naureskeltiinkin että muut saa tehdä keväällä veri- ja makkarajälkeä, me tehdään banaanijälkeä! Ihmisten ruokia Ässä ei kauhesti syö, joskus saa vähän maistaa jotain mutta todella harvoin. Banaanin nähdessään alkaa kauhea vinkuminen ja iniseminen, Ässä istuu ja menee maahan, seuraa ja yrittää tehdä kaikkensa että saa sen pienen banaanin palan. Harmi että inisemistä ei palkita millään tavalla. Jos osaa istua rauhassa ja odottaa kiltisti niin silloin saa sen pienen maistiaisensa.

Viikonloppuisin vaihdetaan petivaatteet ja Ässä saa silloin mennä sänkyyn, päiväpeiton alle hetkeksi aikaa mammimaan. Peittojen keskellä on ihana jatkaa aamu-uniaan!

Perjantaina kävi vähän köpelösti. Oltiin viikolla käyty täydentämässä liha- ja luuvarastoja kun Ässä syö päivittäin niitä. Ässä rakastaa possun selkärankaa. Tuttuja selkärangan pätkiä ei tällä kertaa ollut, vaan selkärangat oli pätkitty kaukosäätimen kokoisiksi liha/luu liuskoiksi. Mamma sitten typeryyksissään, mitään ajattelematta antoi Ässälle sellaisen kaukosäätimen kokoisen liuskan syötäväksi sellaisenaan, onhan Ässä ennenkin syönyt lihaisia luita. Ässä jäi yksin olohuoneeseen herkkunsa kanssa kun mamma lähti hakemaan makkarin kaapista Ässälle "luupyyhettä". No, takaisin olohuoneeseen ja mitä tekee Ässä? Nieleskelee ja köhii. Ässä oli nielaissut sen koko liuskan sellaisenaan, kerralla kurkusta alas. Puhelu eläinlääkäriin ja hoito-ohjeiksi tuli parafiiniöljyä ja purkkiparsaa. Mitään muuta ei nyt voisi tehdä, pienen kuntoa vain seurailla mahdollisen suolistotukoksen takia. Perjantai iltana Ässä oli vähän levoton, läähätti ja ulkona rampattiin aika paljon. Luunpalaset tuli onneksi pois ja Ässä on sen illan jälkeen ollut oma itsensä. Säikähdys oli kuitenkin sen verran kova että näistä liuskoista irroitetaan vain lihat eikä Ässälle anneta enää mitään pienikokoisia luita. Tavallisia selkärankoja ja sitä isompia luita saa syödä, pienemmät luut ei tuolle ahmatille sovi.

Lauantaina käytiin oikein ajan kanssa pitkä kävelynkki. Tarkoituksena oli mennä jäälle juoksentelemaan mutta karu totuus jäästä paljastui vasta paikan päällä, mitään jäätä ei edes ollut! Sulaa vettä vain joka paikassa ja satunnaisia jäänpaloja. Ei kiitos. Mentiin sitten koiraladulle/tielle missä saa pitää koiria vapaana. Jälkinaru koiraan kiinni ja vapaa käsky. Ässä rakasti juoksemista ja olihan se ihan erilaista kuin puistossa kun mamma ja pappa kuitenkin käveli siinä mukana. Jätettiin Ässä muutaman kerran tarkoituksella jälkeen kun pieni jäi kaivelemaan keppiä lumihangesta. Vauhti olikin kova kun Ässä huomasi että mamma ja pappa oli liian kaukana. Luoksetuloa harjoiteltiin myös pari kertaa onnistuneesti, mutta muuten vain nautittiin hyvästä säästä ja käveltiin rauhassa.

Illalla Ässä kävi pesulla kun turkki ei ole enää lähiaikoina ollut niin kovin valkoinen. Keväällä varmaan pakko pestä useammin mutta turhia pesuja yritetään välttää. Pesutuoki oli Ässän mielestä oikein mukava ja varsinkin lopuksi kun pääsi saunaan lämmittelemään kuivauksen ajaksi. Ässän niskaiho on vähän punertava ja sitä käydäänkin nyt ensi viikolla eläinlääkärillä katsomassa. Voi olla että on punainen vain siksi kun on rapsuttanut mutta mielummin käydään tarkastamassa niin saadaan ainakin mielenrauha että pienellä on kaikki kunnossa. Nutroliiniä Ässä on nyt syönyt reilu pari viikkoa ja jätetään se kyllä ihan ympärivuotiseksi lisäksi ruokavalioon. Anturoiden iho on pehmeämpi ja karva kiiltää enemmän.

Lopuksi vielä eilisiä ulkokuvia.

Tekevälle sattuu

2011-02-20T11:16:00.000-08:00

Oltiin eilen iltapäivällä puistoilemassa. Leikittiin tuttuun tapaan palloilla ja kepeillä, harjoiteltiin luoksetuloa ja hypittiin muutaman kerran yhden penkin yli. Kun tultiin kotiin niin huomaattiin että Ässän vasen silmä oli muurautunut umpeen ja paisunut aivan palloksi. Silmä oli tosi kipeän näköinen, nyki ja aristi. Aivan kuin reppana olisi saanut nyrkistä silmään. Paikallinen päivystävä eläinlääkärisysteemi on puosta revitty, eikä kukaan päivystävistä "eläinlääkäreistä" vaivaudu ikinä vastaamaan puhelimeen. Onneksi kasvattaja vastasi heti ja siinä hetken pohdiskelun jälkeen päätettiin vain putsata se silmä ja seurailla tilannetta. Ässä laitettiin makkariin nukkumaan ja sammutettiin valot ettei ne ärsyttäisi lisää kipeää silmää. Pieni oli onneksi ulkoilun päälle väsähtänyt ja nukkuikin neljä tuntia putkeen, heräsi sitten kun ruoka-aika alkoi olla jo lähellä. Illalla putsattiin silmää vielä muutaman kerran ja vahdittiin ettei pieni rapsuta sitä. Illemmalla turvotus laski kokonaan pois mutta silmä oli vielä tosi punainen. Aamulla näytti jo paremmalta, paitsi rähmää oli tullut yön aikana aivan tolkuttoman paljon. Päivän aikana ollaan putsattu muutamaan otteeseen ja koko ajan näyttää paremmalta. Turvotusta ei enää ole mutta silmä on vähän punaisempi kuin normaalisti. Yllättävän nopeasti kuitenkin on parantunut. Jos huomenna aamulla silmä vielä punertaa ja rähmii niin käydään eläinlääkärissä katsomassa ettei siinä ole mitään haavaa tms. Todennäköisesti pieni on kuitenkin sen kolauttanut johonkin ja päästiin tällä kertaa säikähdyksellä. Reppana, tekevälle sattuu!

Alkuviikosta oli niin kylmä että käytiin nopeasti vain tiellä tekemässä tarpeet ja juostiin takaisin sisälle. Puistossa käytiinkin viikolla kahtena päivänä peräkkäin, heti kun kelit salli ulkona riehumisen. Pienellä oli virtaa "vähän" kerääntynyt ja puistossa vedettiinkin sitten kunnolla rallia. Muiden koirien kanssa Ässä tulee hyvin toimeen, vanhempien urosten kanssa on vähän hillitymmin mutta narttujen kanssa riehuu kuin mikäkin duracellpupu.
Käytiin myös yhtenä aamuna pidempi kävelylenkki ja käveltiin yhden alikulkutunnelin läpi. Tunneli oli varsin pelottava ja hetken tuhisemisen jälkeen pieni reippaasti käveli mukana vaikka pelottavaa olikin. Käydään ensi viikolla taas tervehtimässä tunnelia niin Ässä oppii kulkemaan erilaisissa paikoissa normaalisti. Tällä viikolla ulkoilu on ollut joko äärimmäisen raivostuttavaa tai äärimmäisen mukavaa. Pahimpien pakkasten jälkeen kun pääsi vähän pidemmälle lenkille niin tokihan siitä oli ilo otettava irti.. Ässän mielestä. Ässä nyppi narua aivan raivostuttavalla tavalla koko ajan suuhunsa ja kun sai narun hyvällä otteella niin aloitti riepottelemaan sitä. Heti kun poikaa katsoi, niin Ässä päästi siitä irti " en mä mitään oo tehny" ilmeellä ja käveli nätisti. Sitten kun mamma kyyläsi Ässää koko ajan, eikä Ässä millään tohtinut ottaa narua suuhun niin uutena leikkinä oli sitten a. mamman sormien näykkiminen b. hyppiminen c. sinkoileminen. Uutena sääntönä onkin että jos pieni riehuu lenkillä niin käännytään suoraan kotiin jäähylle ja hetken päästä uudestaan pihalle. Tätä onkin mukava tehdä kun on kiire...
On Ässä myös mennyt nätistikin. Kulkee nätisti jalan lähellä ja nauttii kävelystä ja tietenkin kehuista ja rapsutuksista mitä saa kun osaa mennä hienosti. Leppoisat kävelyt on mukava vastakohta niille riehumisille.

Ollaan annettu oikeiden luiden lisäksi Ässälle myös satunnaisesti puruluita, tikkuja ja possunkorvia. Ässä ei pahemmin nirsoile järsittävien suhteen ja kaikki tähän mennessä annetut puuhasteluluut on kelvannut hyvin. Pahimpien pakkasten aikaan Ässä söi aika paljon luita kun sai aikaa kulumaan niihin hyvin. Pieni suoritti myös koirien "älykkyystestin". Ihan viimeisimpiä kohtia ei ehditty kokeilla mutta jatketaan taas joku kerta kun pitää keksiä jotain tekemistä sisälle. Sisällä ollaan myös vahvistettu peruskäskyjä.
Uusi kiva "leikki" on sellainen että Ässä joutuu maassa odottamaan kun lelu viedään pois ja kun annetaan lupa hakea lelu niin koira singahtaa lattialta ylös salamannopeasti ja juoksee hakemaan lelunsa. Yllättävän hyvin pieni malttaa pysyä paikoillaan ja odottaa "vapaa" tai "saa ottaa" käskyä.

Käytiin myös kyläilemässä Tete-neidin kotona. Tete vähän aristelee isompia koiria eikä parivaljakko ole pahemmin leikkinyt koskaan vaikka Ässä usein käykin pennun innolla pyytämässä tyttöä mukaan hippaan. Siinä kahvipöydässä istuskellessamme, kun Ässä oli juuri rauhoittunut oman riehumisensa päätteeksi ja oli "lepäämässä" niin alkoi armoton pauke ja kolina. Valkoiset kaverukset juoksi ympäri asuntoa leikin huumassa ja meteli oli sen mukainen. Ässä osaa leikkiä varovaisesti pienten koirien kanssa vaikka riehaantuukin aivan älyttömän helposti. Suurehkolla kokoerolla varustettua parivaljakkoa oli hauska seurata ja koirilla oli selvästi kivaa.
Ässä rakastaa palloja. Pieniä, suuria, pehmoisia, kovia, vinkuvia...Kyläilypaikassa oli jumppapallo ja pakkohan sillä oli leikkiä. Pallo ei mahtunut suuhun vaikka yritys oli kova. Kesäksi ostetaan Ässälle oma jumppapallo, niin saa riehua pihalla sen kanssa. Lopuksi muutama pallokuva pienestä pojasta!

"makkaraa?"

Ikää tasan puoli vuotta!

2011-02-11T04:17:00.000-08:00

Ässällä piti olla tänään aika eläinlääkäriin mutta se peruttiin kun ei viikonlopun jälkeen enää rapsutellut yhtään. Viikonloppuna laitettiin kunnolla bebanthenia niihin kohtiin joita rapsutteli ja se auttoi niin hyvin että rapsuttelun syynä saattaa todennäköisesti olla kuiva iho. Kokeillaan nyt aluksi antaa nutrolinia kuukauden kuurina, ja jos se ei auta tai rapsuttelu lisääntyy niin sitten mennään sinne lekuriin. Jos rasvahapot auttaa niin ne saa kyllä sitten jättää ihan vakituiseksi ravintolisäksi niin vältytään vastaavalta iho-ongelmalta jatkossa.

Jos laskuissa ollaan pysytty yhtään mukana niin tänään on Ässän puolivuotispäivä. Oli tai ei, Ässälle osteltiin taas kaikkea kivaa kuluneella viikolla. Alunperin tarkoituksena oli hakea vain possunkorvia pikku paketillinen mutta kaupassa käteen vaingossa tippui myös puruluurullia, lihaliuskoja ja uusi ihana röhkivä pehmopossu. Pehmopossu matkusti kotiin ruokakassissa muiden tavaroiden joukossa. Ässällä on yleensä tapana työntää pää ruokapussiin, haistelee ja tekee saman seuraavalle pussille. Ulos lähtemisestä ei meinannut tulla mitään, kun pieni huomasi yhdessä pussissa törröttävän possun. Kotiin olikin kiire tulla kun possu odotti valmiina riepotteluleikkejä.

saako ottaa jo?

Ässä on aina innokas ulkoilemaan paitsi illan viimeinen lenkki on välillä vähän huvittava. Ässä nukkuu iltaisin yleensä sängyllä. Mamma ja pappa on niin julmia ihmisiä, että illan viimeiselle lenkille Ässä herätetään jos ei satu olemaan hereillä. Yleensä Ässä nousee tikkana ylös kun näkee että jompi kumpi pukee ulkovaatteita. Illalla Ässää saa huudella eteiseen ja pieni todennäköisesti nostaa vähän päätänsä, venyttelee ja jää mulkoilemaan. Loppujen lopuksi sieltä sängyltä on kuitenkin aina noustava. Pannan tai valjaiden laitto sujuu rauhassa, mulkoilun lomassa, koko ajan "onko pakko tulla mukaan" ilmeellä.

Kun kotiovesta päästään ulos niin Ässä vetää tielle, kusaisee ja jää sen jälkeen seisomaan. Jos jostain kumman syystä mamma tai pappa päättää kävellä enemmän kuin 10 metriä, Ässä kävelee koko ajan takana ja pökkii kuonolla kättä. Jos erehtyy katsomaan mitä "asiaa" pienellä on, näkee itsepäistä " en muuten varmana kävele! " mulkoilua. Välillä saattaa mörähdellä ja mukamas kääntyy kotiinpäin. Kun vaivalloiset 15 metriä on kävelty sujuu kotimatka aika ripeästi. Eteisessä varusteiden poisoton jälkeen pieni hyppää takaisin sängylle, venyttelee ja tuhahtaa.

Välillä laiskuuden vastakohdaksi iltalenkillä vedetään rallia, yritetään järsiä ja vetää talutinta ja sinkoillaan minne sattuu.

"kattoo söpösti, kattoo söpösti, kattoo söpösti"

Sängyllä Ässä saa olla vapaasti koko päivän ja yleensä makoileekin siinä suurimmanosan päivästä. Kotiin tullessa sänky on aina lämmin kun pieni on siinä pötkötellyt tuntikaupalla. Oikeita luita ei saa syödä sängyllä vaikka aina välillä yrittääkin niitä huomaamattomasti sinne kantaa. Sängyllä hyppiminen, seisominen ja kaikenmaailman käveleminenkin on kiellettyä. Tietenkin saa vaihtaa paikkaa kun nukkuu siinä, mutta riehuminen on kiellettyä. Yleensä on kiltisti niinkuin pitääkin, välillä saattaa ottaa lelun mukaan mitä sitten pitelee tassujen välissä siinä pötkötellessään. Välillä tekee sitä, että seisoskelee salaa sängyllä ja kun mamma tai pappa kävelee makkarin ohi niin Ässä painautuu äkkiä makaamaan ettei vain joudu pois sieltä. Seiskoskelu on sen takia kiellettyä koska harrasti sitä yhdessä vaiheessa ja lopputuloksena oli aina joko a. pissat sängyllä, tai b. päiväpeitto kaiveltiin pois paikoiltaan ja Ässä meni nukkumaan tyynyjen päälle.

Ensi viikonloppuna on pentumätsärit ja yritetään käydä niissä mikäli ehditään. Pääsisi pieni vähän seikkailemaan uuteen paikkaan.

arkea vaan

2011-02-06T04:10:00.000-08:00

Ollaan kuluneella viikolla käyty taas koirapuistoilemassa. Ässällä on rohkeutta tullut huomattavasti lisää ja on ollut kiva kun leikkikaverit on melkein aina erilaisia. Pienet koirat ei yleensä Ässän yli-innokkaisiin leikkiinkutsumisiin vastaa mutta Ässän kokoiset ja isommat koirat on hyvää leikkiseuraa. Jos paikalla on useampi koira jää Ässä yleensä ihmisten jalkoihin kiehnäämään ja juoksee sitten muiden koirien perässä possujunassa. Hyviä koirakokemuksia on tullut paljon. Tänään käytiin heti aamupäivästä puistoilemassa, aluksi oltiin yksistään mutta myöhemmin tuli sitten leikkiseuraa. Muista koirista ei viitsitä ottaa kuvia kun kaikki ei välttämättä halua niitä nettiin. Saatiin kuitenkin otettua paljon vauhtikuvia siitä ajasta kun oltiin sielä ilman muita koiria. Palloteltiin, harjoiteltiin luoksetuloa ja leikittiin kongilla.

HOP!

Ässä pärjää aivan todella hyvin yksinollessaan. Yleensä vain nukkuu ja kotiin tullessa tulee ovelle haukotusten saattelemana. Jotain tekemistä pyritään aina jättämään, ettei keksi sitä itse. Rustoluut ja selkäranka on hyviä, turvallisia luita mitä Ässälle voi jättää ilman pelkoa että tuo tukehtuu johonkin. Rikkoutuneeseen leluun tukitaan raksuja sisälle ja Ässä sitten availee sitä pakettia. Vessapaperirullat ym. paperiviritykset on ihan toimivia puuhasteluleluja mutta Ässällä on tapana syödä se itse paperi ensin ja sitten vasta ne herkut sieltä sisältä... Yksinollessaan välillä saattaa piilotella luita ja niitä on sitten kiva etsiä mitä kummallisimmista paikoista. Yhtenä päivänä Ässä oli vienyt luunsa mamman sukkalaatikkoon muhimaan, peitellyt sen hyvin ja laittanut jopa kaapinovenkin perässään kiinni. Onneksi huomattiin että yksi luu puuttuu ja alettin sitten etsiä sitä. Ässä partioi siinä vaatekaapin oven edessä niin epäilyttävän näköisesti koko ajan että ei ollut vaikea arvata mistä sitä luuta kannattaa ensin etsiä. Yhden lelun Ässä myös tyhjensi viikolla, täytteet oli ilmeisesti turhia. Vanua löytyikin lattialta ja loput vanut, ne mitkä Ässä oli syönyt, tuli sitten ulkona ulos toimittaen kakkankoristeen virkaa.

Virtaa riittää päivä päivältä yhä enemmän ja yritetäänkin keksiä aina jokapäivälle edes jotain pientä kivaa puuhastelua. Joka päivä ei kuitenkaan ehdi tai jaksa käydä puistossa tai puuhata tuntitolkulla kaikkea erityistä. Lumikasoihin ja lähimetsän kivien ja kantojen päälle on kiva heitellä raksuja joita Ässä sitten kiipeilee hakemaan. Pikalenkitykselläkin saatetaan yhtäkkiä heittää pallo syvään lumikasaan ja Ässä sitten kaivelee sitä sieltä pois. Lenkillä seuratetaan välillä namilla, välillä kävyillä ja kepeillä. Postin hakemisessa Ässä on aina apuna, turhat mainokset annetaan rullana pienen suuhun ja Ässä sitten silppuaa ne kätevästi pieniksi palasiksi. Kotitöissäkin Ässä on aina apuna, imuria seurataan metrin etäisyydeltä silmä tarkkana. Puhtaiden pyykkien vahtina toimiminen on myös erittäin tärkeä tehtävä. Tahranpoistoainetta kuluu taas kiitettävästi kun kuolatarhat ei lähde varsinkaan jos pesee alhaisemmalla lämpötilalla. Ässän kuola ei onneksi vielä ole ainakaan sellaista jankkia kuin meidän Rompun kuola. Siihen ei auttanut tahranpoistoaineetkaan jos pesi pikapesulla, kaikki pyykit oli aina pestävä koneen pisimmällä ohjelmalla... Ainut kotityö missä Ässä ei saa avustaa lainkaan on ruoanlaitto. Ässä menee yleensä sohvalle köllimään ja kyyläilee sieltä sitten tärkeän näköisenä.

Ensi viikolle on varattu aika lääkäriin. Ässä rapsuttelee välillä aivan mahdottomasti kaulaansa ja yleensäkin päätänsä. Turkki käytiin tiheän kamman avulla läpi eikä mitään öttiäisiä löytynyt. Korvat on myös puhtaat. Rapsuttelu on aika vaihtelevaa, saattaa olla muutama päivän ettei rapsuta ollenkaan mutta sitten rapsuttelee kokonaisen päivän aivan mahdottomasti. Rasvailu aina auttaa kutinaan, mutta ei tietenkään poista sitä rapsutuksen aiheuttanutta syytä. Perjantaina sitten testien jälkeen selviää että mikä sielä inhottavasti kutittaa. Onneksi tuo rapsuttaminen ei ole aiheuttanut mitään haavoja mutta häiritsevää se kuitenkin on kun selvästi näkee että pientä kutittaa aivan kamalasti välillä. Saadaan samalla reissulla punnittua myös tuo valas, kiva nähdä paljonko on tullut painoa lisää.

Lopuksi vielä lisää tämänpäivisiä ulkokuvia!

Silmät kiinni...

Pieni vahtikoira

2011-01-29T07:58:00.000-08:00

Meidän pieni sohvaperuna on alkanut vahtimaan. Kun ovikello soi juoksee Ässä ovelle tikkana haukkumaan. Päivystää siinä oven edessä tärkeän näköisenä ja ilmoittaa tuntemattomille että täällä vahdin minä! Mamman kanssa luonnollisestikin vahtii herkemmin, ja vähänkin epäilyttäviin ääniin nousee ja murahtelee. Palkkaa saa heti kun ilmoittaa että ovella on joku, turhasta haukkumisesta ei, mutta sitäpä tuo ei edes tee. Yllätyttiin aluksi vähän että kuinka tuon pienen haukunta on muuttunut paljon. Se pieni kimeä pennun leikkihaukkuminen on muuttunut ison vahtikoiran haukunnaksi. Ässä reppana on jotenkin niin iso jo, mutta silti niin pieni.

Ollaan nyt uskallettu antaa luita jo vähän monipuolisemmin. Tähän mennessä on saanut vain possun selkärankaa ja rustoluita. Saatiin Tete-neidiltä pussillinen sekalaisia naudanluita ja Ässä rakastaa näitä uusia luita. Aika sotkevia ne oli kun vertaa niihin mitä on aikaisemmin syötetty mutta eipä se mitään haittaa kun Ässä syö yleensä ne omalla peitolla. Muutama kuva herkkuhetkestä!

Ulkona käydään välillä jo pidempiäkin kävelylenkkejä, haistellaan paljon ja ihmetellään uusia paikkoja. Koipea Ässä ei vielä nosta, mutta jokaista pissaa on pakko jäädä haistelemaan ja ihmettelemään. Ulkona sujuu hyvin, tai sitten ei.. Tänään on ollut niin liukasta, että hyvä kun ollaan pystyssä pysytty. Ässällä oli vielä aamulla niin paljon virtaa että sinkoili minne sattui. Käytiin iltapäivällä vähän ajelulla ja ulkoilemassa muualla, ei niin liukkaalla alueella. Kivaa oli!

Papan maiharit, nam!

Pojat kiipes pöydälle.

Kiven alla oli aarre, ihan varmasti oli!

normipäiviä

2011-01-25T02:31:00.000-08:00

Ässä on ovela. Oikeasti niin ovela, että jos haluaa saada tietää mitä Ässä salaa puuhailee on oltava ovelampi. Pöydille hyppiminen ja yleensäkin keittiössä nuuskutteleminen on kiellettyä. Samoin on kiellettyä syödä omaa petiä/makuualustaa tai sohvaa, mistä Ässä on kalunnut toisen käsinojan kangaspäällysteen puoliksi irti. Yöt Ässä nukkuu yleensä putkeen paitsi viime yönä oli unimittari ilmeisesti tullut täyteen kun aamuyöstä kuului rapinaa. Aamulla huomattiin että pieni oli "vähän" korjannut lisää sohvan käsinojaa. Mustia kankaanpalasia roikkui sohvan käsinojasta ja koko pääty oli ihan täynnä kuolaa.
Aamulla paljastui lisäksi myös Ässän oveluus taas kerran. Olohuoneesta kuului aivan armotonta raapimista, kolinaa ja ähkimistä. Kun Ässä kuuli että kävelen sinnepäin, loppui äänet kuin seinään ja Ässä istui kiltisti paikallaan. Häntä vain vispasi. Tätä mukavaa " jeee, rikon makuualustaa- voi ei, äiti tulee, nyt stoppi! " episodia tapahtui muutaman kerran putkeen, kunnes Ässä jäi "itseteosta" kiinni. Hiippailin niin hiljaa ettei Ässä kuullut sitä ähkimiseltään. Ässän ilme oli jotenkin yllättynyt kun yhtäkkiä pamahti kovaan ääneen mamman suusta EI. Siihen loppui leikkiminen makuualustalla.

viattoman näköinen termiitti...

Ässän tekemät tuhot on oikeasti kuitenkin ( toistaiseksi.. ) aika pieniä. Järsiminen ja tavaroiden riepottelu kohdistuu melkeinpä aina luihin ja omiin leluihin. Vaikka vaatekaapin ovet on hyvin usein auki, ei Ässä koske yhteenkään vaatteeseen vaikka sukat olisi tarjolla nätisti korissa heti naaman korkeudella. Ässä ei myöskään enää roiku verhoissa niinkuin pienenä. Keittiön verhoihin saattaa tosin käydä pyyhkimässä naamaansa ruoan jälkeen jos ei tarpeeksi ripeästi tulla sitä itse putsaamaan. Ässä on oikeasti todella kiltti ja tottelevainen pentu. Ihana koira.

Sisätiloissa ei enää leikitä niinkuin pienempänä. Koti on Ässälle paikka missä levätään ja syödään. Leluilla saa tietenkin leikkiä, varsinkin nyt kun osaa leikkiä niillä rauhallisesti sisällä. Ulkona riehutaan aina kunnolla ja tehdään kuperkeikkoja ja voltteja. Sisäleikit on yleensä niitä että joko itsekseen vinguttelee jotain lelua ja ravaa sen kanssa, tai yksinkertaisesti pitää sitä tassujensa välissä ja järsii sitä. Välillä piilotellaan jotain lelua jota Ässä sitten etsii. Sisällä harjoitellaan myös aika paljon peruskäskyjä. Suurinosa päivästä kuitenkin sisätiloissa sujuu siten että pieni kuorsaa nenä rusetilla.

Ulkoillessa on tosi hyvä pitää Ässällä aluksi pantaa ja myöhemmin vaihtaa vain naru valjaisiin kun kulkee nätisti. Iltaisin mennään usein pelkillä valjaillakin kun menee jo rauhallisemmin eikä hösötä joka suuntaan. Ässä säikkyy ulkona vähän erikoisia ääniä. Eilen oltiin juuri nousemassa pyörätieltä metsään kun kohdalla paukautti jäätelöauto musiikin päälle. Ässä meni kyyryyn, selkäkarvat nousi pystyyn ja reppana yritti sännätä karkuun. Jatkettiin kuitenkin normaalisti matkaa suoraan metsään vaikka Ässä olikin vähän hermostunut. Säpsähteli illemmalla myös tuttujakin ääniä ja oli vähä aran oloinen. Tänään on onneksi ollut jo ihan oma itsensä ja paahtanut vain menemään ulkona.

Ässän pukeminen on nykyään aika helppoa. Aina ensin laitetaan kaulaan joku Ässän oma Buffi. Siihen päälle valjaat jotka on nykyään tosi helppo pukea kun nostaa välillä itse tassun ylös. Kaulaan kaulapanta ja siihen naru kiinni. Pikapissityksillä, eli aamun ensimmäinen ja illan viimeinen ulkoilu menee pikavarustuksella eli pelkällä pannalla. Sen lisäksi että vaihdellaan narun paikkaa kun opetellaan nätisti hihnassa kulkemista, Ässä näkyykin paremmin kun on enemmän varusteita.

Mennään jo!

Muuten ei olla puuhattu taaskaan mitään erikoista. Luita on kiva antaa kun syö ne jo kokonaan, kiitos uusien hienojen hampaiden! Ässä on ihana iso vauva, tykkää olla aina jomman kumman sylissä rapsuteltavana. Välillä on vähän mustasukkainen ja yrittää tunkea väliin mutta kun tajuaa että joutuu odottamaan niin istuu kiltisti ja vinkuu niinkuin pieni porsas... Sängyllä Ässä rakastaa makoilla, välillä kierii selällään onnellisen näköisenä ja jää siihen asentoon hetkeksi. Tuhahtelee ja venyttelee paljon pienillä tassuillansa. Suloinen ruttuturpa!

Lopuksi vielä kaksi erittäin kaunista kuvaa Ässästä..

"Mä oon monsteri!"

Ulkoilua ja kuolaa

2011-01-19T04:51:00.000-08:00

Ässä rakastaa uusia ihmisiä ja olla paijattavana. Viime viikonloppuna tuli paljon vieraita kyläilemään kun kahviteltiin mamman synttäreitä. Jokaisen vieraan housut kuolattiin läpikotaisin ja naama täytettiin märillä bokserinpennun pusuilla. Rankan isännöinnin päätteeksi Ässä nukkuikin koko loppupäivän, tyytyväisenä siitä että oli taas valloittanut monien ihmisten sydämmet.

Koirapuistossa ollaan käyty taas vähän juoksentelemassa ja toisiin koiriin ollaan tutustuttu. Ässä on innokas haistelemaan ja pyytämään koirakavereita leikkiin, mutta isompien koirien kanssa on vähän arempi.

Lenkkeilyt sujuu kerta kerran jälkeen aina paremmin, vaikka välillä tuleekin vähän takapakkia. Iltalenkki on kaikista mukavin, kun kävelee nätisti koko ajan. Iltaisin ei ole häiriötä niin paljon ja päivän mittaan on suurimmat virratkin jo saatu kulutettua. Ollaan otettu nyt aina lenkille mukaan taskut täyteen nakkia. Kun pitää kättä taskussa, Ässä kävelee nätisti vierellä pitäen koko ajan katsekontaktia. Kun ohitetaan jotain mielenkiintoista, syötetään nakkia aivan jatkuvalla syötöllä ja tadaa, matka jatkuu taas ilman mielenkiintoisia kohteita. Seuraamisen ja katsekontaktin pitämisen Ässä on oppinut todella hyvin. Palkkaa pitää antaa jatkuvasti, tai innostaa äänillä tai lelulla, muuten mielenkiinto hiipuu. Todella hyvin tuo riehakas pentu on kuitenkin kehittynyt, malttiakin on tullut lisää.
Huonojakin päivä on, jolloin tekisi mieli heti 10 metrin jälkeen kääntyä jo takaisin kotiin. Ässän kanssa on pakko mennä sillä asenteella, että me vasta harjoitellaan ja katsotaan miten sujuu. Hermolomallahan tässä muuten oltaisiin... Kuitenkin nyt kun ollaan tehostettu sitä nätisti kävelemistä ja huomion kiinnittämistä meihin, sujuu suurin osa lenkeistä nätisti ja kotiin palataan hymyillen.

Sitten vähän tämän päiväisiä ulkokuvia.

tarkkailua..

Ja sitten muutama vauhtikuva